Sellaista se on, elämä. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Välillä kaikki toimii kuin unelma, mutta älkää peljätkö, kyllä kaikki vielä perseelleen menee! Mutta toisaalta myös toisin päin.
Kaikesta huolimatta, pienen harkinnan ja ihmisten kannustusten jälkeen, päätin lähteä kuitenkin Agirotuun. Sanotaanko vaikka niin, etten kadu päätöstäni. Ymmärrän myös hyvin, miksi loput perheestäni lähtivät myös reissuun. Saadakseen ajatuksensa pois, kuten minäkin. Oma pääni ei olisi kestänyt kasassa, jos olisi koko tämä pitkältä tuntuva aika viettää hautajaisfiiliksissä perheen kesken. Tarvitsin muuta ajateltavaa... Mielenkiintoista kyllä, tapahtumaa edeltävän yön sain nukuttua yllättävän hyvin, vaikka tiesin, mitä tuleman piti. Seuraava yö olikin tuskaa. Ajatuksia pyöri päässäni miljoonia erilaisia. Koko yönä nukuin pari tuntia. Lepäsin kuitenkin silmät ummessa, mutten nukahtanut.
Onnistuin viettämään ihanan viikonlopun mukavassa seurassa. Harva asiasta tietämätön ehkä havaitsisi minusta tällaista asiaa. Sain ajatukset pysymään pääosin kasassa. Olin iloinen itseni. Päätin jo alkuunsa, että juoksemme Chocon muistolle. Ehkemme täydellisesti, mutta yhtä suurella palolla ja ilolla kuin Choco aikanaan, onnellisena. Tämän vuoksi, äitini innoittamana, kietaisin, ei ehkä niin kauniin version, käteeni mustasta matonkuteesta surunauhan tai sitä vastaavan Chocon muistoksi tarkoitetun nauhan. Se kädessä juoksin radalla.
Perjantaina iltapäivällä lähdimme matkaan. Ihme kyllä matka sujui hyvin, enkä nukahtanut. Olin tosin nukkunut aiemmin hieman väsymystäni pois. Pääsimme perille juuri ajoissa, jotta ehdimme ilmoittautua viikonlopun starteille, eikä aamuisin olisi niin kiire.
Ilmoittautumisen jälkeen suuntasimme hotellille. Saimme läheltä hotellia hyvän paikan autolle, joten tavaroita ei tarvinnut kantaa pitkää matkaa, vaikka toki myönnän, että painavan häkin kantaminen oli joka kerta yhtä tuskaista, etenkin kun käsissä oli vielä kaksi eri suuntiin vetävää koiraa ja häkissä tavaroita lisäpainona.
Hotellihuone oli pienehkö, mutta meidän käyttöömme tarvittavan suuri ja valoisa huone. Koiria oli muistettu herkkupusseilla, ruokakupilla ja pyyhkeellä. Naapurihuoneessa haukkui koiria, etenkin huoneen ohi kävellessä. Kävimme syömässä - juuri ja juuri edes kerkesimme syömään ... - ja takaisin tullessa omat koiramme räksyttivät... Helvetti!! Hävetti suunnattomasti, mutta syykin löytyi. Toinen koira oli käynyt härkkimässä häkissä olevia omiani. Ja toki käytävän äänet olivat voineet laukaista tämän, mutta seuraavana iltana haukkumista ei enää tapahtunut.
 |
| Meidän huone |
Yö sujui levottomasti. Sängyissä oli kyllä hyvä nukkua ja minua väsytti, mutta uni ei tullut. Koiratkin olivat osan yöstä hieman levottomia.
Aamulla ajoissa hakemaan aamupala-pussit ja kisapaikalle. Pari tuntia odottelin omaa rataantutustumistani. Rata oli helppo, lähes mölli tasoa, mutta mitä vain voisi käydä. Ja niin kävikin.
 |
| Onnea oli oma teltta, johon sai koirat ja tavarat |
Tauno käyttäytyi hyvin jo lämmittelyesteillä, ei karannut, vaan teki mielellään kanssani. Ennen rataa jouduttiin odottelemaan radan vieressä auringossa, mikä ei ollut ilmeisesti ollenkaan hyvä Taunolle. Rata olikin helppo ja koira pysyi lähdössä. Rata sujui todella hyvin, kunnes kaarroksesta koira päättää lähteä omille teilleen. Se löytää kivannäköisen koiran ja lähtee sen luo. Se menettää korvansa ja lopulta säikähtää, kun menen hakemaan sitä. Kuitenkin pienen kutsumisoperaation ja nakin avulla saan koiran luokseni. Jatkamme rataa hyvin, rataa sujuu todella hyvin. Putken jälkeen koira lähtee taas aivan radan vieressä kulkevan koiran luo. Tulee kuitenkin kutsusta ja jatkamme. Loppu sujuu hyvin. Rata siis puhtaasti suoritettu ja hienosti, lukuunottamatta tämän yhden idiootin toilailuja.
Radan jälkeen päässäni kiehui ja pahasti. Melkein mitä vain muuta radalla kestän, paitsi radalta karkaamisen. Olin jo lähes sitä mieltä, että Tanen kisat olivat viikonlopun osalta tässä. Kuitenkin jääkauden, keskittymis-treenihetken ja tuttujen kannustuksella jaksoin lähteä vielä kokeilemaan.
 |
| Superit! |
Valitettavasti seuraavalle radalle oli välissä useiden tuntien tauko kuumana päivänä. Rata oli edellistä huomattavasti haasteellisempi, mutta kuitenkin kiva rata. Tauno toimi ennen rataa hyvin. Radalla Tauno ohitti ensimmäisenä pussin, lopulta myöskään kepit eivät onnistuneet. Lopputulos hylky, kiitos liiallisten kieltojen, joita tuli neljä -eli viimeisen nollan metsästys jatkukoon. Radalta koira ei karannut ja olin hyvin onnellinen! Tane oli hidas ja väsynyt, ollut pitkä päivä ja varmaan tästä syystä pussin ja keppien löytäminen oli liian hankalaa. Rengas kuitenkin sujui!
Päivä päättyi ja palattiin väsyneenä hotellille. Suihkuun ja syömään mentiin. Lopulta väsyneenä nukkumaan ja uni tulikin edellisyötä paljon paremmin. Taisin nukkua lähes koko yön.
Aamulla aikainen herätys ja tänä aamuna nopeasti kerkesin jopa aamupalalle! Tavarat kyytiin ja menoksi. Sunnuntaina olikin molempien koirien päivä.
Ensimmäisenä Open Class - tasoituskilpailun rataantutustumiseen ja Anan kanssa radalle. Koiralla oli räjähtävää energiaa ja ohjaaja huitoi vähän joka suuntaan. Ensin kielto ja lopulta koira päätti juosta A:lle ja hylky. Pysyin kuitenkin hyvin positiivisena.
Seuraavaksi radalle Tauno. Sillä oli virtaa ja aika hyvä vauhti. Minulle iski täysi blackout ja unohdin minne ohjata, joten ohjasin sen väärään päähän putkea. Muuten koko rata meni todella hyvin! Olen todella ylpeä Taunosta ja meidän yhteistyöstä! Tämä oli jo tarpeeksi viikonlopun saldoa tyydyttämään.
Tätä seurasi parin kolmen tunnin tauko, jolloin lähinnä kuvasin ja juttelin tuttujen kanssa. Seurailin tuttujen suorituksia. Senioreiden rata vaikutti haastavalta, mutta ajettelin sen tuskin meille olevan sama rata.
Toisin kuitenkin kävi ja kyseinen rata oli myös junioreiden ja nuorten rata. Useamman mielestä rata oli turhan haastava etenkin junioreille, joista suuri osa tulevat kokeilemaan ensimmäisia kertoja koiran kanssa menoa. Lopulta pääsin itsekin rataantutustumaan. Rata oli lopulta ihan mukava, vaikkakin haasteellinen, eikä selviytymisestä ollut takeita.
Ensimmäisenä tai oikeastaan kahdeksasta koirasta toisena vuorossa oli Ana, jonka kanssa oli vauhdikasta menoa. Ensimmäinen virhe puomin alastulolta, jonka jälkeen naurua ei voinut estää. Huomasin radalle lähdettyäni, että juoksin lippis päässä ja se oli putoamassa päästäni. Päätinpä sitten heittää sen pois ja koira pomppasi oitis alas kontaktilta katsomaan, että mitä oikein teen ja heittelen. Siinähän paniikki iski ja ohjaukset menivät täysin uusiksi, mutta pienillä korjauksilla sain koiran oikeille esteille. Lopulta rata sujui onnistuneesti loppuun, jossain kohtaa tuli kaksi kieltoa, en enää tosin muista, että missä, mutta tuloksella maaliin ja kärkeen!! Lisäksi yliaikaa oli tullut 2,30s.
 |
| Lämmittelyesteillä |
Naureskellen lähdin hakemaan Taunoa, joka juoksi viimeisenä näistä kahdeksasta. Taunon kanssa radalle päästyäni Ana oli edelleen johdossa, eli sijoitus oli taattu jo. Tauno oli kuumissaan ja väsynyt. Se kulki hitaasti, mutta varmasti. Keppejä ei meinannut taas löytää, mutta omalla huidonnalla sain sen näyttämään tarpeeksi pujottelulta ja lopulta Tane tajusi ja sai taas vauhtia. Rata oli hyvin hidas, mutta nolla, eikä ollut edes hitain rata. Nollana maaliin, mutta yliaikaa 11,79s, mutta sehän riitti voittoon!!
Taunon radan jälkeen fiiliksissä kuuntelin kuulutuksia, joissa kehuttiin kaksoisvoittoamme ja juoksin hakemaan Anaa seuraavalle radalle ja palkinnoille. Heti palattuani olikin Taunon remmi lykättävä jonkun käteen ja lähdettävä radalle. Rata oli mukava ja nopeatempoinen, mutta lähtö oli arvoitus. Kyseessä oli siis joukkuerata ja lentävällä lähdöllä, joten sovelsin jotain ja sain koiran oikealla esteelle. Ana teki muuten hienon puhtaan ja nopeahkon suorituksen, mutta yksi kielto tarttui hypyltä matkaan. Olen kuitenkin hyvin ylpeä! Loppullinen joukkueen sijoitus 14/47 eli hyvin meni ja ratavirheitä 35. Hyvä Kromlins Fannimer! Lopuksi otettiin vielä vertailukuva vuoden 2010 joukkuekuvalle.
 |
| Kromlins Fannimer vuodelta 2010: Annariina ja Fyra, Anu ja Rasse, mie ja Ana sekä Minna ja Maya |
 |
| Kromlins Fannimer vuodelta 2014: Minna ja Maya, mie ja Ana, Anu ja Rasse sekä Annariina ja Fyra, siis huippujoukkue! |
Hetken aikaa juteltua oli rynnättävä palkintojen jakoon. Olin hyvin ylpeä itsestäni ja koiristani noustessani 1. ja 2. sijalle palkintojen jaossa! Kiitos Annariinalle ja muille kuvista palkintojen jaossa ja muuallakin! Tuomari Bob Griffin - joka on brittiläinen lenderisti - kysyi vielä, että kumpi näistä voitti ja kehui molempia, etenkin Anaa hän sanoi hienoksi koiraksi. Kuuluttajakin kehui Lappeenrannan ottaneen oikein putken päälle, kun minien avoin SM junior - voitto meni Lappeenrantaa, sekä myös avoimien SM senioreiden mini pronssi ja avoimien SM nuorten kaksoisvoitto meni Lappeenrantaan. Me jyrätään!
 |
| Kiitos kuvasta Annariina! |
 |
| Finnish Open Nuorten SM medi - tulokset |
Loppu päivä menikin, kuten edellinenkin, jutellen tuttujen kanssa. Oli mahtavaa nähdä taas niin paljon tuttuja! Kiitos paljon kaikille onnitteluista sekä myös osanotoista! Tämä voitto on omistettu Chocolle!
 |
| Ei näistä voi olla kuin ylpeä!! |
 |
| Millon sä tuut?? - Ana oli penkinvaraaja radan reunalla! |
 |
| Voittaja Tauno! |
 |
| Hopea sijalla Ana! |
Nyttemmin jälkikäteen ajateltuna sen olisin reissussa muuttanut, että olisin voinut aurinkorasvaa laittaa. Kröhöm, vähän vain nahka kärventyi ja kipu onkin nyt pari päivää ollut sen tasoinen. Auringossa ei ollut enää sunnuntaina iltapäivällä kauhean mukava olla. Muuten oli kyllä todella mahtava reissu, kiitos paljon Kirsille kyydistä ja hotellikaveruudesta! Ensi vuonna sitten uudestaan! :)
 |
| Väsyneet kaverukset ♥ |
 |
| Mitalijuhlat! |
~~~~
Maanantaista lähtien mukana menossa on kulkenut Stella thö perro, joka on ollut hoidossa meillä. Analla ei siis toistaiseksi ole ollut vaihetta, jolloin sen olisi tarvinnut olla yksin. En oikein tiedä onko Ana tajunnut Chocon poismenoa. Väsynyt se on ollut, mutta tämä voi täysin johtua rankasta kahden viikon reissuilusta, joka päättyi rankkaan Agirotuun.
 |
| Käytiin uimassa, Ana ja Stella |
 |
| Aikaisemmin kesällä |
Sen minkä olen huomannut on, että toinen koira ei korvaa edellistä, mutta se auttaa uskomattoman paljon surutyössä. Ana osaa lohduttaa minua ja sen läsnäolo riittää. Etenkin tämän vuoksi on hieman pelottavaa elää yhden koiran kanssa, toki tähän vaikuttaa myös se, että on niin tottunut kahteen koiraan. Anakin on sosiaalinen koira ja se tykkäisi kaverista, minäkin pidän kahden koiran touhuamisen katselusta. Toki yhden kanssa eläessä sille yhdelle jää paljon enemmän aikaa, mutta ikinä kun ei voi tietää, mitä tuleman pitää ja tapahtuu, mikä loppujen lopuksi on todella hyvä asia.
Päivisin kaikki on hyvin. Iltaisin kaikki tuntuu kaatuvan. Pikku hiljaa täältä noustaan, onneksi on Ana ja muut eläimet. Onneksi on perhe ja tutu, joka ymmärtävät. Rankkaa tämä on kuitenkin, en vain voi sille mitään. Aika kultaa muistot ja pikku hiljaa helpottaa. Voin olla vain onnellinen kaikesta, mitä minulla vielä on. Joskus on kaikkien kuoltava, mutta siihen asti tulisi elää täyttä elämää!
 |
| ♥ |
~ PiKa ~
PS. Jos jollain on vielä meidän koirista kuvia, niin kiittäisin suuresti, jos joltain niitä saisin käyttööni, sillä etenkin kirjoittamiini juttuihin olisi mukava saada kuvalisäystä :)
PPS. Itse ottamiani kuvia tulee jossain vaiheessa löytymään Insigotosista --> http://karupikuvaus.blogspot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti