Hilla

Sigrid's Hilary Hilla "Hilla"
 

"Mä tahdon,

Mä tahdon,
Mä tahdon sut,
Koska olen rakastunut."

Petsie

Nimi: Sigrid's Hilary Hilla                           Sukupuoli: Naaras                  Syntymäaika: 26.6.2013

Väri: Musta otter perhonen                        Rotu: Risteytyskani                  Paino: n. 2kg
                                             (tan, hollantilainen, belgianjätti, kääpiöluppa, kääpiöjänis, belgianjänis)  

Tatuointi:  31C

~~~~~~~~

Kasvattaja: Siiri Helin, Sigrid's, Nurmijärvi

Isä: Lavella's Barrique "Urpå" (risteytyskani/esteristeytys(mm. tan, hollantilainen), keltamusta japanilainen otter kirjava)

Emä: Adeliina Kevätperhonen (risteytyskani(mm. belgianjätti, hollantilainen, kääpiöluppa, kääpiöjänis, belgianjänis), luonnonsoopeli viittakuvio)

Sisarukset:
Sigrid's Muriel Mustikka "Rorschach"
Sigrid's Publio Puolukka "Stede"
Sigrid's Valentina Vadelma "Miina" *RIP*
Sigrid's Maxine Mansikka "Mansikka" *RIP*

~~~~~~~~
Näyttelytulokset:
1.9.2013: Pyhtää; 92p.
17.11.2013: Lappeenranta, Julia Forsberg; ?p. & KuMa (turkki)
14.6.2014: Lappeenranta, Julia Forsberg; 91,5p. & KuMa (turkki&käsiteltävyys), EP; Salmiakkisuklaajäätelö

~~~~~~~~

Biitun tultua hieman myöhemmin aloin haaveilla toisesta kanista. Toista kania ei kuitenkaan ollut tulossa. Erästä poikuetta seurasin ja se vaikutti hyvin mukavaltakin poikueelta, mutta ajankohta ei toiminut yhtään. Myöhemmin seurasin ja lueskelin Hillan emästä Puolukasta juttuja netistä käsin. Puolukka vaikutti mukavalta kanilta, mutta hänen omistajansa oli ajatellut ettei teettäisi sille poikasia.

Myöhemmin päätös oli vaihtunut ja yritettiin poikasia. Kiinnostuin jo alkuun hieman, mutta siinä vaiheessa vielä, kun kokeiltiin eri uroksella, niin kiinnostukseni heräsi. Poikueen isäkin on nimittäin kani, jota olen seuraillut. Urpå on hyvin esteillä pärjännyt kaniherra.

Ajankohtakin voisi sopia, sillä olin kovasti harkitsemassa Kannukseen lähtöä ja sinne minulla olisi mahdollista toteuttaa haaveeni ja ottaa toinen kani. Vielä, kun tottuminen Biitun kanssa olisi helpompaa kuin myöhemmin. Päädyinkin alustavasti varaamaan poikasen, mieluiten naaraan.

Poikaset syntyivät ja olin aivan täpinöissäni. Sukupuolijakauma meni kivasti. Olin kuitenkin päättänyt jäädä Lappeenrantaan, joten olin huolissani. Minua ärsytti olla taas tällainen ostaja. Keskustelimme pitkään äitini kanssa ja toivoin hänen tulevan vähän vastaan, sillä olin päättänyt heidän toiveestaan jäädä tänne, vaikka myönnänkin päätökseni olevan kuitenkin omani. Sovimme kuitenkin säännöt ja sain luvan hakea tuon pienen kirpun kotiin. Olin onnellinen!

Poikueesta Mansikka oli jouduttu lopettamaan hammasvian takia, joten vaihtoehdokseni jäi oikeastaan vain Hilla ja loistava vaihtoehto se olikin. Toinen jäljelle jääneistä tytöistä jäi kasvattajalle. Harmittavaa, kun en kerennyt päästä katsomaan poikasia ennen luovutusikää, mutta onneksi kasvattaja otti paljon hyviä kuvia, niin näki poikasten kehittyvän.

6,5 viikkoa

Hillakaan ei saapunut aivan luovutusikäisenä. Asioita helpottaaksemme päätin, että haen sen Pyhtään kaninäyttelystä, jonne kasvattaja oli menossa, kuten minäkin. Ylimääräinen boxi siis vain mukaan ja menoksi. Tällä kertaa olin vähän vahinkojen kautta löytänyt niin häkin kuin boxinkin ilmaiseksi, joten asuinpaikka oli jo valmiina.

31.8. näin kakaran ensimmäisen kerran. Se oli todella suloinen. Samalla näin myös Hillan toisen veljistä ja Hillan siskon. Toinen veli oli lähtenyt hieman aikaisemmin toiselle puolelle Suomea ja toinen veljistä noudettiin myös Pyhtäältä.

Hilla oli hyvin omalaatuinen persoona. Se pääsi ensi kertaa valjaisiin eikä oikein tajunnut, ettei loputtomiin voi jatkaa matkaa ja pyllähti joka kerta, kun hihnasta loppui pituus. Tätä se tekee tosin edelleenkin välillä. Lisäksi se onnistui karkaamaan pariin otteeseen jo heti ensimmäisen päivän aikana. Todella hyvin se tosin antoi ottaa kiinni.

Näyttelyiden ollessa kaksi päiväiset päätin kuitenkin päästää Hillan vielä kasvattajan matkaan, sillä hän lupasi yrittää hieman putsata Hillan tassuja, jotta voisin ilmoittaa sen seuraavan päivän näyttelyyn. Näyttelystä ei liiemmin menestystä Hillalle tullut, mutta sisko nappasi hyvät pisteet ja palkintoja kotiin.

Olen todella kiitollisen Siirille siitä, että hän jaksoi odottaa, kun selvitin asioita ja minä sain kanin poikueesta, josta olin haaveillutkin sitä. Hilla on nimittäin upea pieni jäniseläin.

1.9. noin virallisesti Hilla kotiutui ja sai pitää nimensäkin eli Hilla. Oli minulla muutamia ideoita, mutta päähäni oli pinttynyt jo tuo Hilla ja se oli oikein hyvä, joten se sai pysyä.

Ensimmäinen ilta kotona

Sanottakoon, että Biitu ei oikein arvostanut sitä, että se uuden kaverin. Kokeilin hieman miten ne tulisivat toimeen, mutta Biitu ei oikein arvostanut sitä, joten päätin erottaa ne suosiolla. Edelleenkään ne eivät asu samassa häkissä, mutta tulevat jo paremmin toimeen keskenään. Hillakin kasvoi suhteellisen nopeasti Biitusta ohi, vaikkei se edelleenkään kovin iso ole. Aivan eri mallinen tosin rakenteeltaan kuin Biitu. Lisäksi onneksi Hilla oppi nopeasti käyttämään vessalaatikkoa, sillä meillä ei ole ollut Biitun alkuaikojen jälkeen kaneilla purut käytössä. Niitä löytyi sen jälkeen kirjaimellisesti kaikkialta, joten myös Hilla sai tottua heti mattoelämään eikä se ollut moksiskaan siitä.

Mene pois!

Suurempi pelon aihe Hillalle ovat olleet koirat. Alussa ne aiheuttivat lähes pakokauhua, mutta myöhemmin oltiin jo hieman uteliaita. Nykyään Hilla sietää niitä, mutta ei välttämättä mene oma-aloitteisesti niiden lähelle. Pysyy kuitenkin esimerkiksi kuvatessa hyvin koirien vieressä.

Koko porukka!

Tavallaan Hilla on erittäin uhkarohkeakin kani, mutta eri tavalla kuin Biitu. Välillä mietin oikeasti, että milloin Hilla satuttaa itsensä, kun se kiipeilee milloin missäkin etsiessään ruokaa. Eli ruokahalua tälläkin kanilla on vaikka muille jakaa! Siinä missä Biitu ei liiku lattioilla, niin Hilla menee kevyesti lähes joka paikassa. Toisaalta taas Hilla on vähän pelkuri eikä se ihan joka paikkaan mene, vaan epäilee ensin hieman.

Tosiaan nälkä tuntuu Hillaa vaivaavan aina. Erittäin monta kertaa olen joutunut siivoamaan milloin mitäkin, kun Hilla on vähän päättänyt riehua. Suurin osa näistäkin kerroista on sellaisia, joilla se on etsinyt ruokaa. Usein herkkuja ottaessakin se syö samalla sormet ja välillä tuntuu, että kaikki minulla kädessä oleva on ruokaa, kuten esimerkiksi lyijytäytekynä. Välillä se saattaa maistaa sormia varmuudeksi, jos niissä kuitenkin olisi ruokaa.

Ensi kertaa lumessa ja lumihulluus!

Myös energiaa riittäisi vaikka muille jakaa! Vaikka koko päivä tehtäisi jotain, niin silti häkkiin joutuessa alkaa armottomat vastalauseet ja häkin rämisyttäminen, kun eihän häntä voi häkkiin hylätä. Biitu sentään osaa rauhoittua välillä hetken.

Hillakin on päässyt kokeilemaan kaveripupuilua, mutta vain vähän aikaa kerrallaan, sillä Hilla jännitti hälinää jonkin verran. Ajan kanssa ja vähän vanhempana katsellaan uudestaan, mutta toistaiseksi enemmän totutellaan eri paikkoihin.

Mikkelinmarkkinoilla totuttelemassa

Hillan kanssa olisi tarkoitus kokeilla estehyppyä, kun energiaa riittää. Tai sitten pidämme vain yhdessä huvikseen hauskaa muuten. Hilla tekee kuitenkin mielellään kanssani, varsinkin jos minulla on ruokaa. Hilla on hyvin oppivainen otus ja tahtoo olla usein tekemisessä mukana, mutta toisaalta taas se viihtyy omilla seikkailuillaankin aika hyvin. Välillähän se vain päättää lähteä hyppimään rappuset yläkertaan ja omaan häkkiin, jos se säikähtää jotain tai päättää muuten vain poistua tilanteesta ja ulkonakin Hilla on aina siellä kielletyllä alueella..

Hilla on juuri sopiva erilainen nuori meidän porukkaan. Minä näköjään kerään näitä erikoisia persoonia, mutta eipä se haittaa, sillä sellaiset sopii parhaiten meidän porukkaan! Hilla on korvaeläin isolla K:lla ja jänis isolla J:llä! Hilla on mainio otus. Pääosin Hilla on todella kiltti ja antaa käsitelläkin todella kivasti. Hillakin on kani minun makuuni ja se täydentää hyvin Biitua. Ne ovat yhdessä täydellisiä ja erilleenkin todella rakkaita. Hilla on persoonanaan mahtava tyyppi!