Choco

FIN MVA Kaihelin Viva Chocolate "Choco"
 

"Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut,
mitään en ois muuttanut."

KoiraNet - Petsie

Nimi: Kaihelin Viva Chocolate                      Sukupuoli: Narttu                     Syntymäaika: 3.5.2001

Väri: Valkoinen-ruskea                                 Rotu: Kromfohrländer                Mitat: n. 39cm & n. 9kg

~~~~~~~~
Choco nukkui pois 4.7.2014.
~~~~~~~~

Kasvattaja: Kai ja Heli Karuveha, Kennel Kaihelin, Jämsänkoski

Isä: FIN MVA FIN AVA Kuemmel Von Der Holderheide "Samba" *RIP*

Emä: FIN MVA Kaihelin Ultra Bra "Nala" *RIP*

Sisarukset:

Kaihelin Viva Glow "Osku"

Kaihelin Viva Moon "Nasse"

Kaihelin Viva Sky "Milou"

Kaihelin Viva Sunshine "Mila"

Kaihelin Viva Heart "Siiri" *RIP*

Kaihelin Viva Star "Olga" *RIP*

~~~~~~~~
Tulokset:
Medi III: 1x H-SERT, 1x SERT

FIN MVA
~~~~~~~~

Pieni Choco syntyi kotonamme kuuden sisaruksensa kanssa. Choco tosiaan onkin vanhempieni kasvatti, joka jäi Nalan ensimmäisestä pentueesta eli V-pentueesta kotiin kasvamaan. Suunnitelmissa oli mahdollisesti teettää Chocolle joskus pennut, mutta lopulta se jäi, joten Choco steriloitiin. Chocon pentunimi oli jo Choco sen suklaisen värin vuoksi, joten tämä nimi jäi myös myöhemmäksi ajaksi kutsumanimeksi.

Choco kasvoi perheen mukana. Alussa Choco kasvoi isäni agilitykoiraksi, mutta koiran käydessä liian herkäksi isäni käskytykselle agilityssä, siirtyi se siskoni ohjattavaksi. Minä olin hyvin pieni Chocon syntyessä, enkä muista kovinkaan paljon siitä ajasta. Chocon seurana perheessämme oli myös Nelli-snautseri, joka olikin ainakin jollain tasolla Chocon ystävä. Choco ja Nelli olivat lopulta molemmat siskoni agilitykoirina.

Nelli ja Choco

Vanhempieni erotessa Choco jäi Nellin kanssa asumaan isälleni. Myöhemmin Nellin ollessa jo vanha, sen kunto romahti ja se päätettiin lopettaa. Choco kerkesi elämään hetken ainoan koiran elämää, kunnes kodinvaihtaja dogo argentino narttu Hera saapui perheeseen. Heran tarkoitus oli jäädä väliaikaisesti, mutta lopulta Hera päätti jäädä perheeseen. Heran ja Chocon välit eivät ikinä ole olleet erityisen lämpimät. Muutaman kerran talon isoegoinen Choco isotteli hieman liikaakin ja joutui häviämään Heralle. Kuitenkaan sen kummempaa ei ikinä tapahtunut, vaan usein Hera painoi Chocon vain maahan.

Myöhemmin me päätimme muuttaa Lappeenrantaan ja Choco lähti mukaamme, sillä olihan Choco siskoni agilitykoira ja harrastaminen olisi mahdotonta noin suuren välimatkan vuoksi. Edelleenkin Choco pääsi mukaamme isällemme ja yritti usein palata pomon paikalle. Suurimman osan ajasta kuitenkin koirat onneksi tulivat hyvin toimeen.

Vuonna 2008 molempiin laumoihin saapui uudet perheenjäsenet. Ensin isälleni saapui dogon urospentu Obi, jota ei hetkauttanut Chocon isottelut. Myös meidän perheeseemme saapui pieni lenderinalku Ana, jonka kanssa Choco joutuisi viettämään huomattavasti enemmän aikaa. Chocoa ei pennut kiinnostaneet ja jos pennut tulivat liian iholle, niin takaisin ne saivat murinaa.

Ana ja Choco

Obi, Hera ja Choco

Choco oli aina siskolleni tarkoin varjeltu, jonka takia osittain myös Ana saapuikin meille, minun koirakseni. Choco oli ongelmineen hyvä agility koira ja se saavuttikin uransa aikana hyviäkin tuloksia. Chocon suurimmat ongelmat olivat kontaktien yli loikkimiset sekä rimojen tiputtelu. Mahdollisimman kovaa vain piti päästä, vaikka vähän huolimattomasti mentäisiinkin. Choco oli kuitenkin siskolleni varmasti hyvin opettavainen agilitykoira ja kyllä minäkin muutaman kerran olen päässyt Chocoa kokeilemaan ja kyllä se vain osaa.

Choco saavutti tiensä medi kolmosiin ja pääsi se kisaamaan useamman kerran SM-kisoissakin sekä ainakin kerran MM-karsinnoissa. Agility oli se Chocon päälaji. 

Myös näyttelykehissä Choco muutaman kerran kävi saaden nuorempana kaksi sertiä. Myöhemmin veteraani-iässä Choco sai viimein saavutettua viimeisen sertinsä tullen Suomen muotovalioksi. Erityisen kaunis Choco ei ole ainakaan moneen vuoteen ollut, sillä usein sitä on haukuttu mm. saksalaiseksi makkaraksi ja lisäksi sen korvat ovat hyvin ilmavat.

Chocon agilityura koki päätöksensä, kun huomattiin sen toisen silmän suurenevan ja auheuttavan kipuja. Silmä tutkittiin ja päätettiin poistaa siinä olleen kasvaimen vuoksi 25.11.2011. Vaikka Choco sai silmänpoistosta huolimatta edelleen hyvin liikuntaa, niin agilityn yhtäkkinen poistuminen näkyi kuitenkin jonkin verran koirassa.

Samana syksynä siskoni oli muuttanut omilleen ja hankkinut itselleen toisen agilitykoiran, espanjanvesikoira Stellan. Choco toipui hyvin leikkauksesta ja oli nopeasti ennallaan. Se ei kuitenkaan lopulta oikein sopeutunut opiskelijaelämään, joten Choco saapui takaisin meille viettämään eläkepäiviään.

Hera, Choco, Stella, Ana ja Obi

Choco sopeutui hyvin asumaan jo tutun koirakaverin Anan kanssa ja Ana otti mielellään itselleen seuraksi koirakaverin, sillä Chocon lähdettyä se oli joutunut viettämään ainoan koiran elämää. Onneksi edelleenkin Ana alistuu Chocolle hyvin. Siskoni käydessä Choco oli alussa joka kerta lähdössä mukaan ja saattoi se päivän tai pari istua oven takana odottamassa, mutta lopulta se ymmärsi, että sen paikka olisi täällä.

Choco viihtyy hyvin ja etenkin kesällä se ottaa kaiken ilon irti omasta pihasta. Ensin se juoksuttaa Anaa ja komentaa sitä parhaansa mukaan, mutta lopulta se käy pyörimään innoissaan nurmikolle. Myös Choco pääsee aktivoitavaksi, vaikkei se varsinaisesti mitään osaakaan enkä jaksa vanhan kanssa enää hinkkaamaankaan mitään, vaan me pidämme vain hauskaa. Muutaman kerran on Choco päässyt mukaan hallille silmän poiston jälkeen ja voi sitä riemua! Sen oman turvallisuuden vuoksi kuitenkin on ollut parempi jättää laji kokonaan pois.

Ana ja Choco

Ikää jo on, mutta paljoa se ei vielä paina. Vauhtia Chocolla riittää vielä yllättävän paljon. On mahdollista, että kasvain on levinnyt myös toiseen silmään, mutta elämme päivä kerrallaan nauttien jokaisesta yhteisestä päivästä. Ainoan silmän näkökin on heikennyt huomattavasti ja välillä Choco törmäilee, mutta olen erittäin ylpeä siitä, miten hyvin se vielä jaksaa mennä ja kuinka paljon se lenkeilläkin luottaa Anaan, sillä välillä se turvautuu Anan kylkeen kävellessään. Myös kuulo on hieman heikentynyt tai sitten siitä on vain tullut entistä valikoivampi.

Choco on hyvin isolla egolla varustettu vanhus. Se ei ole erityisemmin ikinä osannut leikkiä, ellei pentuaikoja lasketa. Välillä sen tosissaan kuumentuessa se saattoi käydä repimään esimerkiksi lapasta, mutta muuten se on aina jättänyt leluilla leikkimisen muille. Myöskään toisten koirien kanssa se ei ole varsinaisesti leikkinyt. Choco tykkää kyllä juosta ja komentaa toisia koiria, mutta esimerkiksi painia se ei osaa.

Choco on hyvin omanarvonsa tunteva ja on aika pitkään ollut jo "kärttyinen vanhapiika", kuten tapaamme kutsua sitä. Se ei siis välitä liiemmin toisista koirista varsinkaan, sillä ne saavat herkästi murinaa osakseen. Saalisviettiä ei liiemmin ole, vaan myöskin pienet eläimet saavat olla rauhassa, paitsi jos ne tulevat liian iholle tai niillä sattuu olemaan ruokaa.

Yksisilmäinen koiruus

Ruoka maistuu hyvin ja ihmiset ovat mukavia. Joidenkin ihmisten kohdalla Choco on hyvin varautunut ja ilmoittaa etenkin Anan kanssa yhdessä ollessa kaikki mahdolliset äänet haukkumalla, eli myös Choco rakastaa omaa ääntään. Yksin ollessa Choco on kuitenkin monesti hyvin hiljainen ja rauhallinen. Monesti se kerjää rapsutuksia ihmisiltä.

Choco on aina ollut minulle tärkeä koira, mutta etenkin nämä pari viimeistä vuotta ovat lähentäneet minua hyvin paljon tähän koiraan. Choco on hyvin omanlaisensa persoona ja hieno koira. En voi muuta, kuin toivoa Chocolle mahdollisimman paljon hyviä ja terveitä vuosia!