Forever For You!

Forever together,

Forever however,

In our hearts,

We are best friends,

Forever For You!

~ PiKa ~

Huh, hellettä!

Voihan helle! On mukavaa, että on lämmintä, mutta liikaa on liikaa. Koiraa ei liiemmin viitsi liikuttaa pakollista enempää, eikä oikeastaan itsekään jaksa mitään tehdä. Kuviakin olisi, muttei tuota tietokonetta jaksa kauaa sylissä pitää, kun se lämmittää turhankin mukavasti.

Kanit ovat olleet yllättävän pirteitä, vaikka hellettä on riittänyt. Olen yrittänyt varjella niitäkin helteeltä. Kaikille aika rankkaa tällaiset helteet, kun eivät ole tottuneet, mutta parhaani mukaan yritän viilentää kaikkien oloa.

Onhan se mukavaakin, että on lämmin, vaikka vähän vähempikin riittäisi - lähinnä mm. koiran lenkkeilytyksen kannalta. Noo, täytyy muistaa, että kesä on kerran vuodessa, eikä näitä lämpimiäkään loputtomiin kestä. Kun olisi lähempänä uimaranta, niin voisi mennä sinne vilvoittelemaan, mutta näillä mennään ja pihaletkulla viilennytään.

Mukavia kesäpäivien jatkoja kaikille! :)

~ PiKa ~

Toiset osaa!

Kiitos mahtavasta taideteoksesta Anne Koivumäelle! Todella upea taideteos Taunosta, melkeinhän tuon voisi haluta tatuoinniksi omaan ihoon! Välillä toivoin, että itsekin osaisin piirtää, mutta toisaalta minulla on omat vahvuuteni ja toisilla on omansa :)

♥

Suuren surun vastapaino: Agirotu 2014

Sellaista se on, elämä. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Välillä kaikki toimii kuin unelma, mutta älkää peljätkö, kyllä kaikki vielä perseelleen menee! Mutta toisaalta myös toisin päin.

Kaikesta huolimatta, pienen harkinnan ja ihmisten kannustusten jälkeen, päätin lähteä kuitenkin Agirotuun. Sanotaanko vaikka niin, etten kadu päätöstäni. Ymmärrän myös hyvin, miksi loput perheestäni lähtivät myös reissuun. Saadakseen ajatuksensa pois, kuten minäkin. Oma pääni ei olisi kestänyt kasassa, jos olisi koko tämä pitkältä tuntuva aika viettää hautajaisfiiliksissä perheen kesken. Tarvitsin muuta ajateltavaa... Mielenkiintoista kyllä, tapahtumaa edeltävän yön sain nukuttua yllättävän hyvin, vaikka tiesin, mitä tuleman piti. Seuraava yö olikin tuskaa. Ajatuksia pyöri päässäni miljoonia erilaisia. Koko yönä nukuin pari tuntia. Lepäsin kuitenkin silmät ummessa, mutten nukahtanut.

Onnistuin viettämään ihanan viikonlopun mukavassa seurassa. Harva asiasta tietämätön ehkä havaitsisi minusta tällaista asiaa. Sain ajatukset pysymään pääosin kasassa. Olin iloinen itseni. Päätin jo alkuunsa, että juoksemme Chocon muistolle. Ehkemme täydellisesti, mutta yhtä suurella palolla ja ilolla kuin Choco aikanaan, onnellisena. Tämän vuoksi, äitini innoittamana, kietaisin, ei ehkä niin kauniin version, käteeni mustasta matonkuteesta surunauhan tai sitä vastaavan Chocon muistoksi tarkoitetun nauhan. Se kädessä juoksin radalla.

Perjantaina iltapäivällä lähdimme matkaan. Ihme kyllä matka sujui hyvin, enkä nukahtanut. Olin tosin nukkunut aiemmin hieman väsymystäni pois. Pääsimme perille juuri ajoissa, jotta ehdimme ilmoittautua viikonlopun starteille, eikä aamuisin olisi niin kiire.

Ilmoittautumisen jälkeen suuntasimme hotellille. Saimme läheltä hotellia hyvän paikan autolle, joten tavaroita ei tarvinnut kantaa pitkää matkaa, vaikka toki myönnän, että painavan häkin kantaminen oli joka kerta yhtä tuskaista, etenkin kun käsissä oli vielä kaksi eri suuntiin vetävää koiraa ja häkissä tavaroita lisäpainona.

Hotellihuone oli pienehkö, mutta meidän käyttöömme tarvittavan suuri ja valoisa huone. Koiria oli muistettu herkkupusseilla, ruokakupilla ja pyyhkeellä. Naapurihuoneessa haukkui koiria, etenkin huoneen ohi kävellessä. Kävimme syömässä - juuri ja juuri edes kerkesimme syömään ... - ja takaisin tullessa omat koiramme räksyttivät... Helvetti!! Hävetti suunnattomasti, mutta syykin löytyi. Toinen koira oli käynyt härkkimässä häkissä olevia omiani. Ja toki käytävän äänet olivat voineet laukaista tämän, mutta seuraavana iltana haukkumista ei enää tapahtunut.

Meidän huone

Yö sujui levottomasti. Sängyissä oli kyllä hyvä nukkua ja minua väsytti, mutta uni ei tullut. Koiratkin olivat osan yöstä hieman levottomia.

Aamulla ajoissa hakemaan aamupala-pussit ja kisapaikalle. Pari tuntia odottelin omaa rataantutustumistani. Rata oli helppo, lähes mölli tasoa, mutta mitä vain voisi käydä. Ja niin kävikin.

Onnea oli oma teltta, johon sai koirat ja tavarat

Tauno käyttäytyi hyvin jo lämmittelyesteillä, ei karannut, vaan teki mielellään kanssani. Ennen rataa jouduttiin odottelemaan radan vieressä auringossa, mikä ei ollut ilmeisesti ollenkaan hyvä Taunolle. Rata olikin helppo ja koira pysyi lähdössä. Rata sujui todella hyvin, kunnes kaarroksesta koira päättää lähteä omille teilleen. Se löytää kivannäköisen koiran ja lähtee sen luo. Se menettää korvansa ja lopulta säikähtää, kun menen hakemaan sitä. Kuitenkin pienen kutsumisoperaation ja nakin avulla saan koiran luokseni. Jatkamme rataa hyvin, rataa sujuu todella hyvin. Putken jälkeen koira lähtee taas aivan radan vieressä kulkevan koiran luo. Tulee kuitenkin kutsusta ja jatkamme. Loppu sujuu hyvin. Rata siis puhtaasti suoritettu ja hienosti, lukuunottamatta tämän yhden idiootin toilailuja.

Radan jälkeen päässäni kiehui ja pahasti. Melkein mitä vain muuta radalla kestän, paitsi radalta karkaamisen. Olin jo lähes sitä mieltä, että Tanen kisat olivat viikonlopun osalta tässä. Kuitenkin jääkauden, keskittymis-treenihetken ja tuttujen kannustuksella jaksoin lähteä vielä kokeilemaan.

Superit!

Valitettavasti seuraavalle radalle oli välissä useiden tuntien tauko kuumana päivänä. Rata oli edellistä huomattavasti haasteellisempi, mutta kuitenkin kiva rata. Tauno toimi ennen rataa hyvin. Radalla Tauno ohitti ensimmäisenä pussin, lopulta myöskään kepit eivät onnistuneet. Lopputulos hylky, kiitos liiallisten kieltojen, joita tuli neljä -eli viimeisen nollan metsästys jatkukoon. Radalta koira ei karannut ja olin hyvin onnellinen! Tane oli hidas ja väsynyt, ollut pitkä päivä ja varmaan tästä syystä pussin ja keppien löytäminen oli liian hankalaa. Rengas kuitenkin sujui!

Päivä päättyi ja palattiin väsyneenä hotellille. Suihkuun ja syömään mentiin. Lopulta väsyneenä nukkumaan ja uni tulikin edellisyötä paljon paremmin. Taisin nukkua lähes koko yön.

Aamulla aikainen herätys ja tänä aamuna nopeasti kerkesin jopa aamupalalle! Tavarat kyytiin ja menoksi. Sunnuntaina olikin molempien koirien päivä.

Ensimmäisenä Open Class - tasoituskilpailun rataantutustumiseen ja Anan kanssa radalle. Koiralla oli räjähtävää energiaa ja ohjaaja huitoi vähän joka suuntaan. Ensin kielto ja lopulta koira päätti juosta A:lle ja hylky. Pysyin kuitenkin hyvin positiivisena.

Seuraavaksi radalle Tauno. Sillä oli  virtaa ja aika hyvä vauhti. Minulle iski täysi blackout ja unohdin minne ohjata, joten ohjasin sen väärään päähän putkea. Muuten koko rata meni todella hyvin! Olen todella ylpeä Taunosta ja meidän yhteistyöstä! Tämä oli jo tarpeeksi viikonlopun saldoa tyydyttämään.

Tätä seurasi parin kolmen tunnin tauko, jolloin lähinnä kuvasin ja juttelin tuttujen kanssa. Seurailin tuttujen suorituksia. Senioreiden rata vaikutti haastavalta, mutta ajettelin sen tuskin meille olevan sama rata.

Toisin kuitenkin kävi ja kyseinen rata oli myös junioreiden ja nuorten rata. Useamman mielestä rata oli turhan haastava etenkin junioreille, joista suuri osa tulevat kokeilemaan ensimmäisia kertoja koiran kanssa menoa. Lopulta pääsin itsekin rataantutustumaan. Rata oli lopulta ihan mukava, vaikkakin haasteellinen, eikä selviytymisestä ollut takeita.

Ensimmäisenä tai oikeastaan kahdeksasta koirasta toisena vuorossa oli Ana, jonka kanssa oli vauhdikasta menoa. Ensimmäinen virhe puomin alastulolta, jonka jälkeen naurua ei voinut estää. Huomasin radalle lähdettyäni, että juoksin lippis päässä ja se oli putoamassa päästäni. Päätinpä sitten heittää sen pois ja koira pomppasi oitis alas kontaktilta katsomaan, että mitä oikein teen ja heittelen. Siinähän paniikki iski ja ohjaukset menivät täysin uusiksi, mutta pienillä korjauksilla sain koiran oikeille esteille. Lopulta rata sujui onnistuneesti loppuun, jossain kohtaa tuli kaksi kieltoa, en enää tosin muista, että missä, mutta tuloksella maaliin ja kärkeen!! Lisäksi yliaikaa oli tullut 2,30s.

Lämmittelyesteillä

Naureskellen lähdin hakemaan Taunoa, joka juoksi viimeisenä näistä kahdeksasta. Taunon kanssa radalle päästyäni Ana oli edelleen johdossa, eli sijoitus oli taattu jo. Tauno oli kuumissaan ja väsynyt. Se kulki hitaasti, mutta varmasti. Keppejä ei meinannut taas löytää, mutta omalla huidonnalla sain sen näyttämään tarpeeksi pujottelulta ja lopulta Tane tajusi ja sai taas vauhtia. Rata oli hyvin hidas, mutta nolla, eikä ollut edes hitain rata. Nollana maaliin, mutta yliaikaa 11,79s, mutta sehän riitti voittoon!!

Taunon radan jälkeen fiiliksissä kuuntelin kuulutuksia, joissa kehuttiin kaksoisvoittoamme ja juoksin hakemaan Anaa seuraavalle radalle ja palkinnoille. Heti palattuani olikin Taunon remmi lykättävä jonkun käteen ja lähdettävä radalle. Rata oli mukava ja nopeatempoinen, mutta lähtö oli arvoitus. Kyseessä oli siis joukkuerata ja lentävällä lähdöllä, joten sovelsin jotain ja sain koiran oikealla esteelle. Ana teki muuten hienon puhtaan ja nopeahkon suorituksen, mutta yksi kielto tarttui hypyltä matkaan. Olen kuitenkin hyvin ylpeä! Loppullinen joukkueen sijoitus 14/47 eli hyvin meni ja ratavirheitä 35. Hyvä Kromlins Fannimer! Lopuksi otettiin vielä vertailukuva vuoden 2010 joukkuekuvalle.

Kromlins Fannimer vuodelta 2010: Annariina ja Fyra, Anu ja Rasse, mie ja Ana sekä Minna ja Maya

Kromlins Fannimer vuodelta 2014: Minna ja Maya, mie ja Ana, Anu ja Rasse sekä Annariina ja Fyra, siis huippujoukkue!

Hetken aikaa juteltua oli rynnättävä palkintojen jakoon. Olin hyvin ylpeä itsestäni ja koiristani noustessani 1. ja 2. sijalle palkintojen jaossa! Kiitos Annariinalle ja muille kuvista palkintojen jaossa ja muuallakin! Tuomari Bob Griffin - joka on brittiläinen lenderisti - kysyi vielä, että kumpi näistä voitti ja kehui molempia, etenkin Anaa hän sanoi hienoksi koiraksi. Kuuluttajakin kehui Lappeenrannan ottaneen oikein putken päälle, kun minien avoin SM junior - voitto meni Lappeenrantaa, sekä myös avoimien SM senioreiden mini pronssi ja avoimien SM nuorten kaksoisvoitto meni Lappeenrantaan. Me jyrätään!

Kiitos kuvasta Annariina!

Finnish Open Nuorten SM medi - tulokset

Loppu päivä menikin, kuten edellinenkin, jutellen tuttujen kanssa. Oli mahtavaa nähdä taas niin paljon tuttuja! Kiitos paljon kaikille onnitteluista sekä myös osanotoista! Tämä voitto on omistettu Chocolle!

Ei näistä voi olla kuin ylpeä!!

Nyt onkin helppo hymyillä, saavutimme haaveita, teimme niistä totta! Ja hitsi miten olen ylpeä Anasta, joka istuskeli yksikseen tuolissani katsellen rataa ja kulki alueella välillä vapaana ilman ongelmia! Se on hieno koira! Aika parantaa haavat ja ne jäävät muistoiksi mieliimme. Agirodun fiilis vain on jotain niin mahtavaa. Vaikkei onnistuisikaan tai edes kisaisi, niin paikalla viihtyy aivan varmasti, kun on paljon tuttuja tai vaikkei niitä olisikaan, niin helposti niitä sieltä lisää saa. Agirodussa on paljon koirarotuja, joita ei muuten agilitykentillä näe ja pääosin kaikilla on hauskaa. Nyt on omiakin sivistyksen aukkoja täytetty, kun on nähty villändereitä, 1/4 bortsu-lenderi ja parländereitä, enää tibländerit puuttuvat. Tämän vuoksi minäkin sain paljon muuta ajateltavaa, kun juttelin siellä ja täällä, otin kuvia, katselin hienoja ratoja jne. Suosittelen! :)

Millon sä tuut?? - Ana oli penkinvaraaja radan reunalla!

Voittaja Tauno!

Hopea sijalla Ana!

Nyttemmin jälkikäteen ajateltuna sen olisin reissussa muuttanut, että olisin voinut aurinkorasvaa laittaa. Kröhöm, vähän vain nahka kärventyi ja kipu onkin nyt pari päivää ollut sen tasoinen. Auringossa ei ollut enää sunnuntaina iltapäivällä kauhean mukava olla. Muuten oli kyllä todella mahtava reissu, kiitos paljon Kirsille kyydistä ja hotellikaveruudesta! Ensi vuonna sitten uudestaan! :)

Väsyneet kaverukset ♥

Mitalijuhlat!

~~~~

Maanantaista lähtien mukana menossa on kulkenut Stella thö perro, joka on ollut hoidossa meillä. Analla ei siis toistaiseksi ole ollut vaihetta, jolloin sen olisi tarvinnut olla yksin. En oikein tiedä onko Ana tajunnut Chocon poismenoa. Väsynyt se on ollut, mutta tämä voi täysin johtua rankasta kahden viikon reissuilusta, joka päättyi rankkaan Agirotuun.

Käytiin uimassa, Ana ja Stella

Aikaisemmin kesällä

Sen minkä olen huomannut on, että toinen koira ei korvaa edellistä, mutta se auttaa uskomattoman paljon surutyössä. Ana osaa lohduttaa minua ja sen läsnäolo riittää. Etenkin tämän vuoksi on hieman pelottavaa elää yhden koiran kanssa, toki tähän vaikuttaa myös se, että on niin tottunut kahteen koiraan. Anakin on sosiaalinen koira ja se tykkäisi kaverista, minäkin pidän kahden koiran touhuamisen katselusta. Toki yhden kanssa eläessä sille yhdelle jää paljon enemmän aikaa, mutta ikinä kun ei voi tietää, mitä tuleman pitää ja tapahtuu, mikä loppujen lopuksi on todella hyvä asia.

Päivisin kaikki on hyvin. Iltaisin kaikki tuntuu kaatuvan. Pikku hiljaa täältä noustaan, onneksi on Ana ja muut eläimet. Onneksi on perhe ja tutu, joka ymmärtävät. Rankkaa tämä on kuitenkin, en vain voi sille mitään. Aika kultaa muistot ja pikku hiljaa helpottaa. Voin olla vain onnellinen kaikesta, mitä minulla vielä on. Joskus on kaikkien kuoltava, mutta siihen asti tulisi elää täyttä elämää!

♥

~ PiKa ~

PS. Jos jollain on vielä meidän koirista kuvia, niin kiittäisin suuresti, jos joltain niitä saisin käyttööni, sillä etenkin kirjoittamiini juttuihin olisi mukava saada kuvalisäystä :)

PPS. Itse ottamiani kuvia tulee jossain vaiheessa löytymään Insigotosista --> http://karupikuvaus.blogspot.fi/

Choco

FIN MVA Kaihelin Viva Chocolate "Choco"
 

"Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut,
mitään en ois muuttanut."

KoiraNet - Petsie

Nimi: Kaihelin Viva Chocolate                      Sukupuoli: Narttu                     Syntymäaika: 3.5.2001

Väri: Valkoinen-ruskea                                 Rotu: Kromfohrländer                Mitat: n. 39cm & n. 9kg

~~~~~~~~
Choco nukkui pois 4.7.2014.
~~~~~~~~

Kasvattaja: Kai ja Heli Karuveha, Kennel Kaihelin, Jämsänkoski

Isä: FIN MVA FIN AVA Kuemmel Von Der Holderheide "Samba" *RIP*

Emä: FIN MVA Kaihelin Ultra Bra "Nala" *RIP*

Sisarukset:

Kaihelin Viva Glow "Osku"

Kaihelin Viva Moon "Nasse"

Kaihelin Viva Sky "Milou"

Kaihelin Viva Sunshine "Mila"

Kaihelin Viva Heart "Siiri" *RIP*

Kaihelin Viva Star "Olga" *RIP*

~~~~~~~~
Tulokset:
Medi III: 1x H-SERT, 1x SERT

FIN MVA
~~~~~~~~

Pieni Choco syntyi kotonamme kuuden sisaruksensa kanssa. Choco tosiaan onkin vanhempieni kasvatti, joka jäi Nalan ensimmäisestä pentueesta eli V-pentueesta kotiin kasvamaan. Suunnitelmissa oli mahdollisesti teettää Chocolle joskus pennut, mutta lopulta se jäi, joten Choco steriloitiin. Chocon pentunimi oli jo Choco sen suklaisen värin vuoksi, joten tämä nimi jäi myös myöhemmäksi ajaksi kutsumanimeksi.

Choco kasvoi perheen mukana. Alussa Choco kasvoi isäni agilitykoiraksi, mutta koiran käydessä liian herkäksi isäni käskytykselle agilityssä, siirtyi se siskoni ohjattavaksi. Minä olin hyvin pieni Chocon syntyessä, enkä muista kovinkaan paljon siitä ajasta. Chocon seurana perheessämme oli myös Nelli-snautseri, joka olikin ainakin jollain tasolla Chocon ystävä. Choco ja Nelli olivat lopulta molemmat siskoni agilitykoirina.

Nelli ja Choco

Vanhempieni erotessa Choco jäi Nellin kanssa asumaan isälleni. Myöhemmin Nellin ollessa jo vanha, sen kunto romahti ja se päätettiin lopettaa. Choco kerkesi elämään hetken ainoan koiran elämää, kunnes kodinvaihtaja dogo argentino narttu Hera saapui perheeseen. Heran tarkoitus oli jäädä väliaikaisesti, mutta lopulta Hera päätti jäädä perheeseen. Heran ja Chocon välit eivät ikinä ole olleet erityisen lämpimät. Muutaman kerran talon isoegoinen Choco isotteli hieman liikaakin ja joutui häviämään Heralle. Kuitenkaan sen kummempaa ei ikinä tapahtunut, vaan usein Hera painoi Chocon vain maahan.

Myöhemmin me päätimme muuttaa Lappeenrantaan ja Choco lähti mukaamme, sillä olihan Choco siskoni agilitykoira ja harrastaminen olisi mahdotonta noin suuren välimatkan vuoksi. Edelleenkin Choco pääsi mukaamme isällemme ja yritti usein palata pomon paikalle. Suurimman osan ajasta kuitenkin koirat onneksi tulivat hyvin toimeen.

Vuonna 2008 molempiin laumoihin saapui uudet perheenjäsenet. Ensin isälleni saapui dogon urospentu Obi, jota ei hetkauttanut Chocon isottelut. Myös meidän perheeseemme saapui pieni lenderinalku Ana, jonka kanssa Choco joutuisi viettämään huomattavasti enemmän aikaa. Chocoa ei pennut kiinnostaneet ja jos pennut tulivat liian iholle, niin takaisin ne saivat murinaa.

Ana ja Choco

Obi, Hera ja Choco

Choco oli aina siskolleni tarkoin varjeltu, jonka takia osittain myös Ana saapuikin meille, minun koirakseni. Choco oli ongelmineen hyvä agility koira ja se saavuttikin uransa aikana hyviäkin tuloksia. Chocon suurimmat ongelmat olivat kontaktien yli loikkimiset sekä rimojen tiputtelu. Mahdollisimman kovaa vain piti päästä, vaikka vähän huolimattomasti mentäisiinkin. Choco oli kuitenkin siskolleni varmasti hyvin opettavainen agilitykoira ja kyllä minäkin muutaman kerran olen päässyt Chocoa kokeilemaan ja kyllä se vain osaa.

Choco saavutti tiensä medi kolmosiin ja pääsi se kisaamaan useamman kerran SM-kisoissakin sekä ainakin kerran MM-karsinnoissa. Agility oli se Chocon päälaji. 

Myös näyttelykehissä Choco muutaman kerran kävi saaden nuorempana kaksi sertiä. Myöhemmin veteraani-iässä Choco sai viimein saavutettua viimeisen sertinsä tullen Suomen muotovalioksi. Erityisen kaunis Choco ei ole ainakaan moneen vuoteen ollut, sillä usein sitä on haukuttu mm. saksalaiseksi makkaraksi ja lisäksi sen korvat ovat hyvin ilmavat.

Chocon agilityura koki päätöksensä, kun huomattiin sen toisen silmän suurenevan ja auheuttavan kipuja. Silmä tutkittiin ja päätettiin poistaa siinä olleen kasvaimen vuoksi 25.11.2011. Vaikka Choco sai silmänpoistosta huolimatta edelleen hyvin liikuntaa, niin agilityn yhtäkkinen poistuminen näkyi kuitenkin jonkin verran koirassa.

Samana syksynä siskoni oli muuttanut omilleen ja hankkinut itselleen toisen agilitykoiran, espanjanvesikoira Stellan. Choco toipui hyvin leikkauksesta ja oli nopeasti ennallaan. Se ei kuitenkaan lopulta oikein sopeutunut opiskelijaelämään, joten Choco saapui takaisin meille viettämään eläkepäiviään.

Hera, Choco, Stella, Ana ja Obi

Choco sopeutui hyvin asumaan jo tutun koirakaverin Anan kanssa ja Ana otti mielellään itselleen seuraksi koirakaverin, sillä Chocon lähdettyä se oli joutunut viettämään ainoan koiran elämää. Onneksi edelleenkin Ana alistuu Chocolle hyvin. Siskoni käydessä Choco oli alussa joka kerta lähdössä mukaan ja saattoi se päivän tai pari istua oven takana odottamassa, mutta lopulta se ymmärsi, että sen paikka olisi täällä.

Choco viihtyy hyvin ja etenkin kesällä se ottaa kaiken ilon irti omasta pihasta. Ensin se juoksuttaa Anaa ja komentaa sitä parhaansa mukaan, mutta lopulta se käy pyörimään innoissaan nurmikolle. Myös Choco pääsee aktivoitavaksi, vaikkei se varsinaisesti mitään osaakaan enkä jaksa vanhan kanssa enää hinkkaamaankaan mitään, vaan me pidämme vain hauskaa. Muutaman kerran on Choco päässyt mukaan hallille silmän poiston jälkeen ja voi sitä riemua! Sen oman turvallisuuden vuoksi kuitenkin on ollut parempi jättää laji kokonaan pois.

Ana ja Choco

Ikää jo on, mutta paljoa se ei vielä paina. Vauhtia Chocolla riittää vielä yllättävän paljon. On mahdollista, että kasvain on levinnyt myös toiseen silmään, mutta elämme päivä kerrallaan nauttien jokaisesta yhteisestä päivästä. Ainoan silmän näkökin on heikennyt huomattavasti ja välillä Choco törmäilee, mutta olen erittäin ylpeä siitä, miten hyvin se vielä jaksaa mennä ja kuinka paljon se lenkeilläkin luottaa Anaan, sillä välillä se turvautuu Anan kylkeen kävellessään. Myös kuulo on hieman heikentynyt tai sitten siitä on vain tullut entistä valikoivampi.

Choco on hyvin isolla egolla varustettu vanhus. Se ei ole erityisemmin ikinä osannut leikkiä, ellei pentuaikoja lasketa. Välillä sen tosissaan kuumentuessa se saattoi käydä repimään esimerkiksi lapasta, mutta muuten se on aina jättänyt leluilla leikkimisen muille. Myöskään toisten koirien kanssa se ei ole varsinaisesti leikkinyt. Choco tykkää kyllä juosta ja komentaa toisia koiria, mutta esimerkiksi painia se ei osaa.

Choco on hyvin omanarvonsa tunteva ja on aika pitkään ollut jo "kärttyinen vanhapiika", kuten tapaamme kutsua sitä. Se ei siis välitä liiemmin toisista koirista varsinkaan, sillä ne saavat herkästi murinaa osakseen. Saalisviettiä ei liiemmin ole, vaan myöskin pienet eläimet saavat olla rauhassa, paitsi jos ne tulevat liian iholle tai niillä sattuu olemaan ruokaa.

Yksisilmäinen koiruus

Ruoka maistuu hyvin ja ihmiset ovat mukavia. Joidenkin ihmisten kohdalla Choco on hyvin varautunut ja ilmoittaa etenkin Anan kanssa yhdessä ollessa kaikki mahdolliset äänet haukkumalla, eli myös Choco rakastaa omaa ääntään. Yksin ollessa Choco on kuitenkin monesti hyvin hiljainen ja rauhallinen. Monesti se kerjää rapsutuksia ihmisiltä.

Choco on aina ollut minulle tärkeä koira, mutta etenkin nämä pari viimeistä vuotta ovat lähentäneet minua hyvin paljon tähän koiraan. Choco on hyvin omanlaisensa persoona ja hieno koira. En voi muuta, kuin toivoa Chocolle mahdollisimman paljon hyviä ja terveitä vuosia!

Iloa täytyy tasapainoittaa surulla, lepää rauhassa...

Elämä on rankkaa. Välillä tuntuu, että valitettavasti maailman täytyy pitää tasapainonsa. Elämään kuuluu paljon tuskaa, mutta onneksi myös iloa. Voiko kuolemaan ikinä täysin valmistautua? Luulen, ettei, sillä usein se lopulta kuitenkin salakavalasti.

Tulossa on ihana reissu, jota olen odottanut pitkään. Melkein jo arvasin, ettei ilo tule ilman kipua. Ehkä olisikin parempi olla tekemättä mitään kivaa. Jo aikaisemmin tällä viikolla oli vähän huolta, kun Ana sai kohtauksen, mutta tämä oli jo ihan pohjanoteeraus. Reissuun kaikesta huolimatta aion lähteä, en kestä katsoa muiden surua oman rinnallani, tahdon muuta ajateltavaa. Me juostaan Sinun muistollesi ♥ !

~~~~~~~~~~~~~~

Lepää rauhassa

Kaihelin Viva Chocolate "Choco"

3.5.2001-4.7.2014

Poissa olet kaukana jossain. Kuiskasin korvaasi: "Vapaa", mutten tarkoittanut niin. Saat kulkea vapaana ilman kipua, mutta toivoisin, että kulkisit lähelläni. Olet aina sydämessäni. Olet se aina niin iloinen ja samaan aikaan hyvin huumorintajuton otus, pörisijä. Aivan oma persoonasi. Koira joka rakasti agilityä, ja ruokaa. Se oma pieni hassu mummokoira. Koira, joka ei ollut koskaan omani, mutta silti niin rakas ja läheinen. Olit aivan omanlaisesi, kukaan ei voisi sinua korvata. Sait elää kanssamme pitkän ja toivottavasti myös onnellisen taipaleen. Edelleenkin elät kanssamme, sydämissämme, muistoissamme.

Kaikki oli hyvin, vaikkei ehkä ollutkaan, nyt sinulla on kaikki hyvin, ei kipua lainkaan. Annoit kaiken, mitä annettavana oli ja vielä paljon enemmän. Sinua ei voi unohtaa, enkä haluaisikaan. Olit koira vailla vertaa. Nukuit kuitenkin rauhassa, minuun nojaten, kuiskauksiani kuunnellen. Nyt tuntuu pahalta, mutta lupaan nauttia elämästä, kuten sinäkin nautit. Et haluaisi, että surisimme, sillä et ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Pikku hiljaa se helpottaa, onneksi on kultaiset muistot, jotka kulkevat mukana.

Kiitos Sinulle, Rakas, näistä kaikista ihanista vuosista, jotka jaoimme yhdessä! Kiitos, että olit viimoisina hetkinä oma ihana itsesi ♥♥ !!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~