Pieni Kani Reissaa osa 2

Tällä kertaa on tämmöinen lyhyt seikkailumatka, mutta uusi juttu Biitulle kuitenkin kuitenkin.

Maanantai 18.6.
"Pieni kani lykättiin taas kerran kantoboxiin ja autoon. Autossa odottolun jälkeen saavuimme TrimPetiin. Biitu ei ole ennen käynyt kyseisessä paikassa.
Ovesta sisälle tullessa Biitu säpsähti ovikelloa. Sisällä olikin koira, joka oli aika kiinnostunut Biitusta. Tosin Biitua ei paljon mikään koira kiinnostanut, kun niitä näkee jo ihan tarpeeksi kotonakin.
Kävin oitis Biitu kainalossa hakemassa sille sovittavaksi erilaisia valjaita. Suurinosa oli aivan liian isoja, mutta yhdet kivatkin löytyi. Aluksi punnitsin vihreiden, pinkkien ja punaisten välillä, mutta pinkki pisti liikaa mustasta silmään ja punainen sopi hyvin Biitun karvan väriin, niin päädyin punaiseen.
Sitten oli aika leikata Biitun kynnet. Olen itse yksin leikatessani saanut jo tarpeeksi verta valumaan, sekä omista käsistäni, että kanin kynsistä. Se osaa olla niin kauan hienosti paikoillaan, kunnes painat sakset kiinni, niin juuri liikahtaa jalka ja kynsisakset ovat leikanneet kynsien ytimeen ... -.-''
No, nyt homma sujui huomattavasti paremmin, kun minä pitelin Biitua ja Ronja leikkasi sen kynsiä. Välillä nyki vieläkin jalat, mutta sain pidettyä ne tällä kertaa aika hyvin paikoillaan. Ronja sai hyvin Biitun kynnet leikattua ja olimme nopeasti valmiit.
Biitu sai kulkea kaupassa uusissa valjaissa ja vanhassa hihnassaan. Taaskin se sai paljon rapsutuksia ja huomiota. Biitu oli taas omaan tapaansa aikas kiltisti. Välillä se oli lattialla ja välillä pöydällä, molemmissa oltiin rauhassa ja kiltisti. Uudet valjaat toimivat hyvin, kun laitoin Biitun valjaista kiinni pöydälle. Vaikka ne ovat etuosasta hieman isot, niin ne siltikin ovat paremmat kuin vanhemmat ja pitivät kanin tarpeeksi hyvin. Vanhoissa valjaissa oli huonoina puolina: valkoiset; liian isot tai ovat säädettävissä, mutta remmiä jää liikaa yli ja ovat siltikin liian isot, vihreät; ohutta remmiä eikä niissä ole vatsassa menevää remmiä.
Jotenkin jäi kuitenkin se vihreä mietityttämään ja päätin tehdä kompromissin. Ostaisin vihreän pannan, joka olisi kaulassa muuten vain(siihen en remmiä laita). Se ainakin pysyy kaulassa.
Lisäksi piti ostaa koirille pieni namipussi, etteivät ne jää ilman mitään.
Menin hetkeksi auttamaan Ronjaa ja jätin Biitun TrimPetin yhteen häkkiin. Aluksi Biitu vaikutti pelokkaalta alla olevaa muovia kohtaan, joten heitin sille pyyhkeen sinne. Neitiä ei pyyhe ilahduttanut vaan se potkaisi sen tieltä pois ja kävi lötköttämään häkin nurkkaan. Eli se rentoutui eikä enään liiempiä hötkyillyt vaikka vierestä kannettiin isoja koiranruokasäkkejä pois.


Sanoin Ronjalle heipat ja lähdin. Biitu uusissa valjaissaan ja pannassaan kainalossani. Kantoloota nimittäin jäi autoon, koska Biitun kanssa on helpompi mennä ilman kantoboxia.
Biitu oli hyvin kiltisti sylissä, kunnes päästiin metsäpolulle. Siellä oli tuumailutauon paikka. Biitu nuuski ja söi heinää ja lehtiä. Välillä pompittiin rauhassa eteenpäin, mutta sitten rupesi väsyttämään, joten otin Biitun taas kantoon. Välillä Biitu halusi maahan ja pomppi hetken kunnes kipusi taas syliin.
Kadulla se oli sylissäni. Kiltisti se tutkiskeli maailmaa ja ihmetti uusia asioita sylistä käsin. Nenä vain viuhasi.

Näin sitä kulkee jänöneiti kainalossa

Käveltiin pari sataa metriä, kunnes tuli rauhallinen poikkitie, missä Biitun pystyi taas rauhassa päästää pomppimaan. Taas se tutkaili maailmaa ja söi voikukan lehtiä. Eipähän ainakaan nälkä yllätä, kun syö matkalla heiniä hyvistä paikoista(en anna syödä autotien vierestä, enkä koirien ulkoilutuspaikoilta).

Biitu tutkailee maailmaa

Pesutauko yllätti

Pieni säikky jänö ei ollut tällä reissulla kyllä kovinkaan säikky ! Se kulki sylissä rennosti autojen ja junienkin vierestä. Se kulki välillä jopa näinkin rennosti:

Relax pupu ;)

Puskassa oli kiva möyriä ja se teki kotimatkasta huomattavasti rennompaa.

Heinää!!

Vähän pientä väsyttää ...

Onneksi matka ei ollut pitkä ja selviydyimme hyvin mielin ja nopeasti kotiin.
Biitu tunnisti kotipihalle päästessään oman kodin portaat ja ryntäsi niitä ylös.

Omat portaat :)

Huomatkaa uudet valjaat ja panta ;)

Sisälle ei kuitenkaan menty, kuin käymään, sillä Biitu pääsi rauhoittumaan omaan isäpuoleni rakentamaan ulkohäkkiin, jossa hetken pötköttelyn jälkeen se oli kerännyt jo voimiaan takaisin.

Isäpuolen tekemässä häkissä on hyvä olla

Kun viimein oli aika päästä sisälle oli kani onnessaan kun se pääsi lötköttämään oman peittonsa päälle <3

Lötkötyspötkötys

Väsy pikkukani <3

Pienen kanin elämä on kaikenlaiseen uuteen ja ihmeelliseen tutustumista ;)"


Loppuviikosta lähdemme mökille juhannukseksi. Biitu, Ana ja Choco pääsevät mukaan. Toivotaan hyvää ja ennen kaikkea TURVALLISTA juhannusta ! :)

- Pinja -

Pieni Kani Reissaa osa 1: Wauhtis

Hei taas pitkästä aikaa !
Tästä lähtee blogin sivussa Biitun oma "reissupäiväkirja". Mukana tietenkin myös juttuja lyhyistäkin reissuista, sekä muista jutuista, eikä muita laumanjäseniä pidä unohtaa, kuten uusia laumanjäseniä Hippiä ja Tirriä jotka liittyivät laumaanmme terraariota täyttämään keskiviikkona 6.6.

Tirri ja Hippi matkaboxissa ensimmäisen yön, sillä terraario oli pesun jäljiltä kuivumassa

Hippi putkessa ensimmäisenä päivänä

Tirri putkessa ensimmäisenä päivänä

Kyseisenä päivänä Ana pääsi kanssani treenaamaan(olimme mukana LAU:n junnutoiminnassa) agilityä pitkästä aikaa. Homma oli hieman hakusessa, mutta yllätyin, että sujui niinkin hyvin, sillä emme ole treenanneet ... öööh ... pitkään aikaan. Hyvät treenit kuitenkin ja hauskaa oli!
Treenien jälkeen noudimme Anan kanssa tyttögerbut Faunattaresta(molemmille lisätty sivut, jossa lisätietoa).

Siellä matkustivat pienet tytöt matkalla kotiin

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sitten tähän viikonloppuun ja reissupäiväkirjan ensimmäiseen osaan:


"Lauantaina 9.6.(minun synttärit) lähdimme heti aamusta reissuun. Biitu pääsi kuljetuslootaan ja Ana sai kulkea omin jaloin. Bussia jouduimme odotella hetkisen.
Bussissa kulkeminen oli Biitulle uusi kokemus, mutta alkujännityksen jälkeen Biitu rauhoittui, kiitos minun ja koiran rauhallisen olemuksen. Eräs mukava vanhempi naisihminen oli kiinnostunut kovasti siitä, että tulevatko Biitu ja Anan hyvin toimeen toistensa kanssa.


Perille päästyäni oli käveltävä jonkinmoinen matka. Biitu kantokopassa painoi sen verran että se kävi hieman käsiini sen lisäksi painava laukku painoi harteilla ja vielä lisäksi toisessa kädessäni oli vetävä koira. Onneksi selvisin tapahtumapaikalle, ja sinne selvittyäni Ana ryntäsi ilmoittautumiseen, sillä siskoni oli hoitamassa ilmoittautumisia, niin Ana meni moikkaamaan. Ilmoittautumisen jälkeen heitin kamat siskoni auton takakonttiin, otin Biitun ja Anan ja lähdin kiertelemään.
Biitu nuuski kovasti uusia hajuja, kuten myös Ana, sillä sillekin oli uusia hajuja; hevosia, aasi, vuohia yms.
Kiertelimme kojut läpi ja Biitu keräsi mukavasti rapsutuksia(myös Anaa muutama ihminen erehtyi rapsuttamaan). Yleisin kommentti koko tapahtumassa Biitusta oli: 'Katsoin että sylissäsi on pieni koira, mutta se olikin pupu'


Päivä meni rauhassa ja välillä Biitu oleili boxissaan ja pääsi se kerran ilmoittautumiseenkin siskoni syliin.
Yllätyin siitä, että erittäin harva koira oli Biitusta oikeasti kiinnostunut, vaikka Biitu kävi hetken maassakin.


Anan lauantai oli erihieno!
Ensin mätsärissä pienten kehässä punainen nauha, jonka jälkeen ryhmäkehässä - Anan laiskuudesta ja porottavasta kuumuudesta huolimatta - Ana sijoittui kolmanneksi !
Myöhemmin oli vielä Speedrace kilpailu.
Ana sai aluksi huonon lähdön sillä se karkasi ja lähti haistelemaan eräitä nameja, mutta onneksi saimme koittaa uudestaan ja silloin lähti, ja kovaa, kuten aina. Matka taisi olla noin 80m ja aika taisi olla tasan 7s, jolla medien voittajaksi ! Ana vaan taitaa tuon kovaa juoksemisen.
Sitten oli aika lähteä kotiin viemään elukat, josta juhlistamaan synttäreitäni RAXiin.
Illalla Ana sekä Biitu olivat oikein rättipoikki väsyneitä."


Sunnuntaina 10.5. oli hyvin harmaata ja oli luvattu muutenkin sadetta, joten yliaktiivinen pupu sai jäädä kotiin(sai kaiken energiansa takaisin yhdessä yössä -.-''). Onneksi koko päivänä ei kuitenkaan satanut.
Nyt sain tädiltäni kyydin Wauhtikseen.
Ensimmäisenä vuorossa oli agility. 1. luokan rata meni ihan kohtuu hyvin ja saatiinkin siitä kehuja, vaikkakin rata oli itsessään aika haastava. 2&3. luokan rata menikin täysin yleisön viihdyttämiseksi. Tällä kertaa käytin enemmän ääntä, mutta koira halusi tehdä aivan muuta kuin totella. Se meni sinne ja tonne, meni miten halusi.
Hauskaa oli, niin minulla, kuin yleisöllä kuin koirallakin.
Seuraavaksi oli möllitoko.
Siihen oltiin treenattu, mutta tänä aamuna koira oli tahmainen eikä oikein toiminut kuten käskettiin, tai toimi, mutta pienellä viivellä.
Hieman muisteltiin asioita ja kisa meni erittäin hyvin, vaikka vastustajat vaikuttivatkin erittäin hyviltä!
Tälläinen rivi tuli:

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen taluttimessa 10 (itse kämmin, mutta onneksi ei sakotettu)
Seuraaminen taluttimetta 10
Liikkeestä maahan meno 10
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 10
Hyppy 9 (koira meni liian sivuun hypätessään)
Kokonaisvaikutus 9½ (se puoli pistettä tuli tästä, millä voitimme kolmanneksi tulleen)

Kokonaispisteet 108,5/110

Olin ERITTÄIN tyytyväinen!
Sijoitus oli 2. Ensimmäinen sai täydet pisteet ja kolmas hävisi meille puolella pisteellä.
Ana on kyllä niin paras !
Sekin päivä pulkassa ja mahtavat fiilikset koko viikonlopusta!

Ana ja meidän viikonlopun palkinnot ! Hyvä me !

- Pinja -

Tirri

Miss Dakota Tirriäinen

Petsie

Nimi: Miss Dakota Tirriäinen                                   Sukupuoli: Naaras                            Syntymäaika: 2.4.2012

Väri: Agouti white spotted                                        Rotu: Gerbiili, Mongolian                   Paino: 80g

~~~~~~~~
Tirri nukkui pois 21.9.2014.

~~~~~~~~

Kasvattaja: Faunatar, Lappeenranta

Isä: Aleksanteri

Emä: Moona

Sisarukset:
Miss Ciara Hippiäinen "Hippi"

2x argente uros

1x PEW/REW uros

1x argente naaras

2x vajaalla kuvioinnilla agouti white spotted naaras

~~~~~~~~

Näyttelytulokset:

24.8.2013: Lappeenranta, Kirsi Mettälä; KuMa

~~~~~~~~

Pippurin nukkuessa pois alku vuodesta, oli terraario pelottavan tyhjä. Tarkoitus ei ollut ottaa enää hetkeen gerbiilejä, sillä Biitu oli tullut. Terraario oli kuitenkin niin pelottavan tyhjä ja kaipasin kovasti näitä pieniä vipeltäjiä terraarioon. Pienen neuvottelun jälkeen kävin 5.6.2012 katselemassa ja lopulta varaamassa töiden jälkeen. Tarkoituksena oli katsoa uros hamsteria, mutta gerbiilit veivät voiton. Uros gerbiilejä oli kolme ja olin sopinut ottavani vain kaksi, joten siirryin naarasiin ja sieltä löytyikin kaksi ihanuutta. Hippi, jolla oli hieman pienet kuvioinnit sekä Tirri, joka oli parhaiten kuvioitunut. Kahdelta muulla puuttui toinen spoteista kokonaan.

Junnuagilitytreenien jälkeen 6.6.2012 kävin noutamassa nuo nätit pienet tytöt kotiin. Olin niin iloinen, kun viimein terraariossa oli taas vipinää. Nämä pienet tytöt olivat hieman ujoja, mutta antoivat mainiosti kuitenkin käsitellä. Uteliaisuuttakaan ei tytöiltä puuttunut.

Ensimmäinen päivä kotona

Ensimmäinen päivä kotona

Tirri ja Hippi ensimmäisenä päivänä kotona

Tirrillä oli kaikenlaisia kauniitakin nimiehdotuksia, mutta nimen lopullinen päättäminen tuntui olevan aivan liian hankalaa. Tirri oli niin tirriäinen, hieman tulisempi kuin siskonsa, niin kutsuin sitä Tirriksi ja lopulta se nimi sitten jäi. Virallinen nimi muodostui alkuperäisestä ideasta Dakota ja Tirriäinen sekä lisäksi jotain yhdistävää eli Miss.

Tirri ja Hippi

Tirri on aina ollut astetta vilkkaampi kuin siskonsa. Hyvin Tirrikin on antanut käsitellä, mutta vilkkautta on löytynyt. Nykyään Tirrin käsittely on jäänyt mahdollisimman minimiin, jotta se säästyisi ylimääräiseltä stressiltä, jolla yritämme välttää shokkikohtauksia. Shokit kuitenkin oikeastaan loppuivat, kun siskokset pääsivät asumaan taas samaan terraarioon. Myös Tirri on hyvin utelias, mutta se harkitsee yleensä hieman kauemmin kuin siskonsa. Miellyttävä lemmikki kuitenkin!

Suunnitellessani syksyllä poikasia, arvoin näiden kahden naaraan väliltä. Päädyin kuitenkin Tirrin siskoon Hippiin, sillä Hippi on ollut hieman mukavampi käsitellä. Suunnitelmat meinasivat kuitenkin kariutua ja eräässä kohdassa Tirri asusti Nuutti-pojan kanssa, mutta poikasia ei tullut ja shokkien takia Nuutti siirrettiin Hipin luokse takaisin. Onneksi shokit jäivät kuitenkin pois Tirrin päästessä asumaan siskonsa kanssa taas.

Kokeilussa nuoripari

Tirrin ja Hipin yhteen saaminen oli oikea erävoitto, lähes puolen vuoden erillään asumisen jälkeen. Useamman viikon tämä projekti vaatikin, sekä hieman kikkailua, mutta lopulta siskokset pääsivät taas asumaan yhteen.

Siskot taas yhdessä!

Tirri on tainnut päästä vain yhteen näyttelyyn ja voi olla, että tulevaisuudessakin pysytään näyttelyistä pois tai sitten ei. Ensimmäisestä näyttelystä ei menestystä tullut, mutta kunniamaininta saatiin. Kaunis Tirri on väritykseltään, mutta myös pienehkö eli ei mikään näyttelyotus. Lisäksi hieman ujo otus, joten senkään takia ei ihan ihanteellisin näyttelyotus.

Tirri on vilkas ja kaunis pieni gerbiili, jolta ei taistelutahtoa puutu! Tirri on nimittäin selvittänyt suolituksenkin. Ei erityisen helppo elämä ole ollut Tirrillä, mutta hyvin se jaksaa. Tirri on ihana pieni eläin hyvällä luonteelta ja uteliaisuudella.