Ana

Fannimer Anastasia "Ana"
 

"Minä ja Hän, tiedän sen,
Meillä on sielu yhteinen"

KoiraNet - Petsie

Nimi: Fannimer Anastasia                      Sukupuoli: Narttu                      Syntymäaika: 23.5.2008

Väri: Valkoinen-ruskea                           Rotu: Kromfohrländer                Mitat: n. 41cm & n. 9-10kg

~~~~~~~~

Kasvattaja: Mervi Tuukkanen, Kennel Fannimer, Mikkeli

Isä: FI MVA Studsbollens Rönnerdahl "Rönni" *RIP*

Emä: FI MVA Demians Fannie "Fanni"

Sisarukset:

Fannimer Apassi "Tarmo"

Fannimer Amorphis "Maya"

Fannimer Afanis "Rasse"
Fannimer Aronia "Martta"

Fannimer Alvaro "Gromit"

Fannimer Ancho "Kalle"

Fannimer Annie "Raisu" *RIP*

Fannimer Angelica "Fyra"

Fannimer Agilo "Ruca"

~~~~~~~~
Tulokset:
Medi I: 1x LUVA
Finnish Open SM Junior 2. (2010)
Seuranmestaruus Aloittelevat 1. (2010)
Seuranmestaruus Nuoret 2. (2010)
Finnish Open SM Nuoret 2. (2014)
3x SERT
~~~~~~~~

Muistan sen kuin eilisen, kun meille soitettiin ja tarjottiin sijoituspentua mielenkiintoisesta pentueesta. Olin toivonut omaa koiraa jo hyvin pitkään, sillä olihan meillä koira, mutta Choco oli siskoni koira. Halusin harrastaa agilityä ja päästä kouluttamaan omaa koiraa, mutta äidin päätös oli pitänyt, uutta koiraa ei tulisi.

Olimme siskoni kanssa katselleet kyseistä pentuetta, mutta pentua ei toistaiseksi olisi tulemassa. Tämän puhelun myötä kuitenkin äiti myöntyi ja pentu tulisi. Toki piti luoda tavallaan pelisäännöt, ettei tästä koirasta riideltäisi.

Kesäkuun loppupuolella lähdimme porukalla katsomaan Anttolaan näitä pieniä lenderinalkuja. Pennut olivat noin kuukauden ikäisiä ja todella suloisia. Voin myöntää lumoutuneeni Oikea Salama nimiseen pentuun eli juuri meidän Anaan. Harkinnassa oli myös pari muutakin narttua, sillä olihan valinnanvaraa runsaasti, kun pentuja oli kymmenen, joista viisi oli narttuja.

Oikea Salama eli Ana

Myöhemmin kasvattaja valitsi oman pentunsa ja me valitsimme Oikean Salaman. Kasvattaja kävi hoitamassa pentutarkastuksen Lappeenrannassa eläinlääkärissä, joten pääsimme vielä hieman ennen luovutusta näkemään oman pentumme. Olihan se kovasti kasvanut ja olimme päättäneet sille nimen, niimpä Oikeasta Salamasta tuli sen virallisen nimen kautta Ana.

Tällainen me sitten kotiin haettiin!

Niin koitti 13.7., jolloin lähdimme noutamaan Anaa Mikkelistä. Heti ensimmäisenä sisälle päästäessämme meitä vastaan ryntäsi Ana ja sen perässä lauma muita pentuja. Leikitin pentuja ja otin paljon kuvia. 

Lopulta koitti lähdön aika ja pentu sylissä siirryimme autoon. Koko alkumatkan Ana riehui ja uikutti, mutta lopulta rauhoittui. Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme pizzalle ja Ana pääsi ihastuttamaan ihmisiä ja se käyttäytyikin hyvin mallikelpoisesti.

Kotiin päästessä alkoi viimein arki pienen pennun kanssa. Tätä olin odottanut niin kauan ja voin sanoa, ettei se aina ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta toisaalta olin myös varautunut siihen.

Aika kului hyvin nopeasti pienen pennun kanssa. Kiitos siskoni, niin saimme hyvin aloitettua ja agilityn alkeetkin. Ana osoittautui oikein nopeaksi oppimaan. Choco ei missään vaiheessa ole ollut erityisen innoissaan Anasta, eikä ole vieläkään, mutta onneksi Ana on aina alistunut hyvin Chocon kovisteluille.

Kontaktitreeniä

Ana 12-viikkoa

Välillä voin myöntää, että hermot ovat meinanneet pettää ja olisin voinut hylätä tuon koiran sinne metsään itsekseen juoksentelemaan, kun kiinni antaminen tuntui olevan niin tajuttoman ylitsepääsemätöntä. Ana on myös useaan kertaan silpunnut kirjoja yms. yksin ollessaan. Mikään erityisen helppo pentu se ei siis ole ollut, mutta sitäkin rakkaampi. Me nimittäin Anan kanssa kasvoimme yhteen.

Vaikka olemme Anan kanssa aina treenanneet epäsäännöllisen säännöllisesti kaikenlaista, kuten agilityä ja tokoa, niin silti aloimme kehittyä. Edelleenkään Ana ei ole agilityssä aina kovin hyvin hallinnassa, sillä se rakastaa vauhtia ja kaarrokset ovat sen mukaiset. Välillä toisaalta taas tuo koira osaa onneksi korjata omia virheitäni ja olen hyvin usein kuullut kommenttia siitä, että ohjaukseni on yhtä huitomista ja sen voin myöntää aivan täysin.

Minulla oli Anan kanssa tavoitteita etenkin agilityn ja tokon suhteen, sekä tietenkin se yli kaksi vuotiaana saatu serti olisi ollut mukava metsästää, jotta Anasta olisi tullut valio, mutta kaikki vähän kaatui, kun Ana alkoi saada epilepsiakohtauksia. Anan kanssa tosiaan käytiin kuudessa näyttelyssä, joista suurimmassa osasta saatiin kommenttia Anan lauhuudesta. Ana on aina ollut rakenteeltaan hoikka, mutta lihaksia on ollut mukavasti. Kolme sertiä saatiin kasaan, muttei valitettavasti yhtään niistä yli kaksi vuotiaana, sillä näyttelyissä ei sen jälkeen tullut käytyä.

Agilityn suhteen kerkesimme juuri aloittaa kisauran ja kisaamaan kahdeksan starttia hankkien ensimmäisen LUVA-nollan, kun kisauramme katkesi. Ana alkoi saamaan useammin ja useammin epileptisia kohtauksia, joten päätimme aloittaa lääkityksen. Voin myöntää, että olin hyvin pettunyt, sillä upea kisakoirani joutuisi virallisista kisoista jäämään ns. eläkkeelle vain 3,5 vuotiaana. Kaikki seuraavalle vuodelle tehdyt suunnitelmat kaatuisivat, mutta toisaalta koiran terveys on aina etusijalla. Tämä auttoi minua jatkamaan, sekä ajatus siitä, että voisin sentään vielä harrastaa ja kisata epävirallisesti, eikä koira olisi muuten hajalla.

Lääkitys aloitettiin ja elämä jatkui. Sijoitussopimus purettiin, sillä epilepsiaa sairastavaa koiraa ei voitaisi käyttää jalostukseen. Treenasimme edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti ja kehityimme eteenpäin. Etenkin tokon sujuvuuteen olen erittäin tyytyväinen, sillä olen pääosin treenannut sen alusta alkaen itsenäisesti ilman apuja. Seuraamisen kanssa oli ongelmaa, mutta niistäkin on pääosin päästy.

Mätsärimenestyjä Ana ei ole ikinä ollut. Se esiintyy kyllä kiitettävästi ja varmasti, muttei useinkaan herätä minkäänlaista huomiota nauhakehissä. Paras mätsärisijoitus on tainnut olla punaisten toinen suhteellisen suuressa mätsärissä.

Epävirallisia kisoja olemme jonkin verran kiertäneet. Menestystäkin on tullut vähän vaihtelevasti. Meidän suurimmat ja hienoimmat menestykset ovat olleet varmaan ollessamme medi möllien seuranmestareita vuonna 2010 sekä samalla kertaa nuoren hopeasijalla. Samana vuonna olimme aikaisemmin kesällä voittaneet hopeaa Agirodun Finnish Open Junior SM - kisoista. Lisäksi vuonna 2014 tulimme hopea sijalle Agirodun Finnish Open Nuorten SM - kisasta, kun voitimme kaksoisvoiton Taunon ja Anan kanssa medeissä, tähän oli hyvä päättää nuorissa kisaaminen, kun ikä tulee vastaan. Lisäksi jonkin verran on suuremmista epävirallisista tapahtumista tullut menestystä, niin tokon kuin agilitynkin osalta. Anasta on myös kuoriutunut oikea monitaituri, sillä myös mm. speed raceissa olemme menestyneet hyvin Anan nopean juoksemisen asiosta.

Agirodussa 2013

Menestystäkin tärkeämpää on tuo koira noin yleensä. Anasta on vuosien saatossa kasvanut minun käteeni sopiva koira. Se on kirjaimellisesti paras ystäväni, mutta myös koirani. Välillä on saanut pelätä, kun kohtauksia on tullut tiheään ja ne ovat olleet pitkäkestoisia. Lääkityksen määrää on kuitenkin nostettu ja elämä jatkuu.

Anasta löytyy kaikki, mitä koiralta kaipaan. Ana on parhaimmillaan todella älykäs, miellyttämisenhaluinen, kaikin puolin upea harrastuskoira, nopea, ketterä ja paljon muuta. Toki Anassa on myös omat huonotkin puolensa, kuten varmaankin kohtausten ja lääkityksen myötä kasvanut hermostuneisuus ja oman kimeän äänensä rakastaminen sekä draamailu ja blondius. Lisäksi Ana on hyvin läheisyysriippuvainen, mutta se on aivan oma mokani jo alunalkajaankin. Se on hyvin paljon minun perääni.

Tällä hetkellä treenaamme Anan kanssa omaksi iloksemme. Me vain tykkäämme pitää hauskaa ja mennä täysiä. Usein agilityradankin jälkeen vain nauran, vaikka rata olisi mennyt kuinka huonosti, sillä me pidämme vain hauskaa. Tästä on ollut hyötyä myöhemmin myös Taunon kanssa.

Koirien kanssa Ana tulee vaihtelevasti toimeen. Varsinaisesti se ei osaa leikkiä toisten koirien kanssa, sillä Chocolta se ei tätä taitoa ole ikinä oppinut. Ana ei oikein osaa käyttäytyä toisten koirien kanssa ja se etenkin kiinni ollessaan suojelee minua. Kuitenkin Analla on hyviäkin koirakavereita, jotka ovat ymmärtäneet lukemaan Anan käytöstä.

Parhaat koirakaverit ikinä!

Onni onnettomuudessa Ana ei ole ikinä katsonut pahalla pieniä lemmikkejäni, kuten kaneja ja gerbiilejä. Gerbiileihin kiinnostus loppui siihen päivään, kun Pippuri päätti puraista Anaa korvasta. Kanit taas ovat Anan parhaita ystäviä. Ulkona Ana saattaa lähteä juoksemaan esimerkiksi rusakon perään, mutta usein nopeasti se kääntyy, jos kutsun sitä. Biitukin on tehnyt hyvin selväksi sen, kumpi niistä on pomo, joten Anan on ollut sopeuduttava.

Anan ystävä Biitu

Ana on koira, jolta olen oppinut tavattoman paljon. Ne miljoonat kerrat kun olemme ottaneet Anan kanssa yhteen ja taistelleet, mutta olemme myös saavuttaneet paljon. Ana on minulle se elämäni koira, sillä parempaa ei vain voi saada. Anan ansiosta olen entistäkin enemmän tavannut uusia ihmisiä ja oppinut joka päivä koirista lisää. Ana korostaa erilaisuuttani, mutta me olemme yhdessä todellisia erilaisia nuoria! On se vain kaikkine ärsyyttävyyksineen mahtava koira ja mitä parhainta, se on minun koirani!