Piitu "Biitu"
"Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin what ever makes you happy."
Petsie
Tatuointi: 259
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin what ever makes you happy."
Petsie
Nimi: Piitu Sukupuoli: Naaras Syntymäaika: 25.9.2011
Väri: Musta x-kirjava Rotu: Risteytyskani (leijonaharjas, kääpiöluppa) Paino: n. 1,5kg
Tatuointi: 259
~~~~~~~~
Kasvattaja: Kirsi Mettälä, Hamina
Isä: Pupet's Holthose (kääpiöluppa, musta-valkoinen japanilainen)
Emä: Neiti Marble Junior (leijonaharjas, ruskeasoopeli)
~~~~~~~~
Näyttelytulokset:
17.3.2013: Lappeenranta, Hannele Hokkanen; 90p.
24.8.2013: Lappeenranta, Petra Hatakka; 94p., PPK3 & KuMa (5p. kohdat)
14.6.2014: Lappeenranta, Julia Forsberg; 92p., Avointen naaraiden 3. & KuMa (käsiteltävyys)
~~~~~~~~
Kani on ollut pitkäaikainen haaveeni. Olemme olleet perheeseen ottamassa useammankin kerran kania, mutta suunnitelmat ovat kaatuneet. Pippurin ollessa ainoa jyrsijäni ja jo vanhus, niin ajattelin, jos voisin ottaa välillä jonkun toisen eläimen.
Pitkällisten keskusteluiden ansiosta sain luvan ottaa ensimmäisen kanini. Ilo oli taas hyvin suuri, kun sain pidemmän aikaisen haaveeni toteutettua. Ajattelin ensin, etten ottaisi eläinkaupasta kania, mutta toisaalta en pitänyt sitä mahdottomana ideana, vain jos löytyisi sellainen kani, mikä todella sytyttäisi minut.
Lähdinpä sitten joulun jälkeen isälleni ja muistan sen viikon lukeneeni paljon kaneista, sillä tarkoitus olisi mennä katselemaan tarvikkeita yms. kun palaisin takaisin kotiin. Minulla oli selvä suunnitelma. Tahtoisin mielelläni naaraan, mutta uroskin kävisi. Uros olisi vaalea ja naaras tumma. Korvien asennolla ei ole niin väliä, mielellään vaikkapa kani, jonka korvat sojottavat joka suuntaan.
Kotiin palatessani ajoimme suoraan käymään Rahulan Rehussa. Pitkästä aikaa pääsin eläinhuoneeseen katselemaan eläimiä sillä silmällä. Kaneja oli kaksi. Edullisempi ja hieman vanhempi vaalea uroskani sekä musta kalliimpi naaraskani. Tutkiskelin kaneja, mutta uros ei sytyttänyt jotenkin. Se oli hieno kani kylläkin, mutta naaraassa oli jotain enemmän. Pitkään pohdin, mutta päädyin varaamaan naaraan, vaikka se huomattavasti kalliimpi olikin. Sain kuitenkin aikaa miettiä vielä yön yli, sillä hakisimme kanin vasta seuraavana päivänä.
Samalla katselimme tarvikkeita. En varmaan olisi voinut edes ottaa tätä kania, jos emme olisi löytäneet samalla tarvikkeitakin. Minulla kävi hyvä tuuri, kun äitini oli mukana ja sai puhuttua meille häkin edulliseen hintaan. Yksin olisin tuskin huomannut, että häkissä on kaksi hintalappua. Niinpä myös häkki laitettiin varaukseen ja päätettiin hakea kaikki seuraavana päivänä.
Tulipa sitten 31.12. ja lähdimme hakemaan kania. Päätökseni oli yön aikana vain vahvistunut, sillä halusin juuri sen mustan kanin. Olin miettynyt nimiäkin, kuten Mumbaa ja Ninjaa. Tästä kanista teki kalliimman se, että se omisti paperit, vaikka risteytys se olikin. Oli toki mukava saada tietää myös kanin sukua, mutta lopullisen päätöksen tein kanin puolesta. Se tarrautui suoraan sydämeeni.
Mitä tulee Biitun suhteeseen muita kaneja kohtaan, niin en sanoisi Biitun välittävän erityisesti muista kaneista. Luulen Biitun välillä kuvittelevan olevan enemmänkin koira kuin kani. Usein toiset kanitkin saavat herkästi turpiin. Hillan kanssa se on oppinut elämään ja esimerkiksi pihalla ne menevät pääsääntöisesti kivasti yhdessäkin, mutten niitä kyllä samaan häkkiin laittaisi.
Näyttelytulokset:
17.3.2013: Lappeenranta, Hannele Hokkanen; 90p.
24.8.2013: Lappeenranta, Petra Hatakka; 94p., PPK3 & KuMa (5p. kohdat)
14.6.2014: Lappeenranta, Julia Forsberg; 92p., Avointen naaraiden 3. & KuMa (käsiteltävyys)
~~~~~~~~
Kani on ollut pitkäaikainen haaveeni. Olemme olleet perheeseen ottamassa useammankin kerran kania, mutta suunnitelmat ovat kaatuneet. Pippurin ollessa ainoa jyrsijäni ja jo vanhus, niin ajattelin, jos voisin ottaa välillä jonkun toisen eläimen.
Pitkällisten keskusteluiden ansiosta sain luvan ottaa ensimmäisen kanini. Ilo oli taas hyvin suuri, kun sain pidemmän aikaisen haaveeni toteutettua. Ajattelin ensin, etten ottaisi eläinkaupasta kania, mutta toisaalta en pitänyt sitä mahdottomana ideana, vain jos löytyisi sellainen kani, mikä todella sytyttäisi minut.
Lähdinpä sitten joulun jälkeen isälleni ja muistan sen viikon lukeneeni paljon kaneista, sillä tarkoitus olisi mennä katselemaan tarvikkeita yms. kun palaisin takaisin kotiin. Minulla oli selvä suunnitelma. Tahtoisin mielelläni naaraan, mutta uroskin kävisi. Uros olisi vaalea ja naaras tumma. Korvien asennolla ei ole niin väliä, mielellään vaikkapa kani, jonka korvat sojottavat joka suuntaan.
Kotiin palatessani ajoimme suoraan käymään Rahulan Rehussa. Pitkästä aikaa pääsin eläinhuoneeseen katselemaan eläimiä sillä silmällä. Kaneja oli kaksi. Edullisempi ja hieman vanhempi vaalea uroskani sekä musta kalliimpi naaraskani. Tutkiskelin kaneja, mutta uros ei sytyttänyt jotenkin. Se oli hieno kani kylläkin, mutta naaraassa oli jotain enemmän. Pitkään pohdin, mutta päädyin varaamaan naaraan, vaikka se huomattavasti kalliimpi olikin. Sain kuitenkin aikaa miettiä vielä yön yli, sillä hakisimme kanin vasta seuraavana päivänä.
Samalla katselimme tarvikkeita. En varmaan olisi voinut edes ottaa tätä kania, jos emme olisi löytäneet samalla tarvikkeitakin. Minulla kävi hyvä tuuri, kun äitini oli mukana ja sai puhuttua meille häkin edulliseen hintaan. Yksin olisin tuskin huomannut, että häkissä on kaksi hintalappua. Niinpä myös häkki laitettiin varaukseen ja päätettiin hakea kaikki seuraavana päivänä.
Tulipa sitten 31.12. ja lähdimme hakemaan kania. Päätökseni oli yön aikana vain vahvistunut, sillä halusin juuri sen mustan kanin. Olin miettynyt nimiäkin, kuten Mumbaa ja Ninjaa. Tästä kanista teki kalliimman se, että se omisti paperit, vaikka risteytys se olikin. Oli toki mukava saada tietää myös kanin sukua, mutta lopullisen päätöksen tein kanin puolesta. Se tarrautui suoraan sydämeeni.
 |
| Siinä se nyt on! |
Biitun nimi muodostui lopulta sen ns. virallisesta nimestä tai siis nimestä, joka luki papereissa. Tahdoin hieman muunnella kuitenkin alkuperäistä nimeä ja tämän myötä siitä tulikin Biitu. Biitun erikoisuus ulkomuodossa on sen yksi valkoinen tassu sekä pari valkoista karvaa selässä, muutenhan se on ihan musta. Biitu oli noin 3-kuukautinen, kun hain sen kotiin.
 |
| Ensimmäinen tapaaminen |
Biitu kotiutui nopeasti eikä ole päivääkään tainnut pelätä koiria. Se on ennemminkin erittäin utelias niitä kohtaan ja välillä osaa antaa niille kunnolla köniin. Ana oli alussa turhan innokkas Biitun kanssa, mutta ei sekään niin tyhmä ole, että ottaisi liian monta kertaa turpiin. Biitu oppi nimittäin nopeasti kertomaan, milloin sitä sattui ärsyttämään. Lopulta Anasta ja Biitusta tulikin hyviäkin ystävyksiä.
Mitä tulee Biitun suhteeseen koiria kohtaan noin yleisesti ottaen, niin Biitu ei pelkää juurikaan, vaan enemmän se pelkää jopa muita kaneja. Chocoa Biitun on yleensä pakko ärsyttää. Muutaman kerran Choco on jopa rähähtänytkin Biitulle, mutta Biitu sähähtää takaisin ja hetken päästä se on taas jahtaamassa. Tauno taas luuli pentuna Biitua kaverikseen ja yritti kovasti tehdä läheistäkin tuttavuutta. Nyt myöhemmin Taunokin on oppinut kunnioittamaan Biitua.
 |
| Ainakin poseeraamaan Biitu on jotenkin oppinut! |
Biitu on luonteeltaan hyvin omanlaisensa ja juuri tämän takia se sopii porukkaan erinomaisesti. Biitu näyttää hyvin voimakkaasti oman mielipiteensä ja onkin aiheuttanut mm. muutamissa tutuissa lieviä pelkoja. Biitu puolusti etenkin nuorempana häkkiään voimakkaasti, mutta minä olen myös tässä aikojen saatossa oppinut käsittelemään sitä. Mikään maailman helpoin kani se ei tosiaankaan ole ollut, mutta erittäin opettavainen ensimmäiseksi kaniksi.
Biitun kovan puolen takana on myös se pehmeä puoli. Se voi makoilla useamman tunninkin sylissäni rapsuteltavana. Se nauttii usein läheisyydestä, mutta rajansa kaikella. Välillä vain menee hermo.
Ruoka maistuu Biitulle erittäin hyvin. Sillä on hauska omalaatuinen tapansa, kun annan sille esimerkiksi porkkanan, niin se nappaa sen äkkiä suuhunsa ja lähtee juoksemaan rundia porkkana suussa. Kun kukaan ei ole lähellä, niin se voi alkaa syömään rauhassa porkkanaansa. Myös koirilta se on useamman kerran vienyt herkun, mutta toisaalta taas koiratkin ovat vieneet Biitulta herkkuja. Ne tietävät kaikki missä ja milloin on ruokaa tarjolla, joten kyttääjiä riittää.
Biitu on aina ollut jokseen alusta-arka. Vasta parin vuoden ikäisenä se on alkanut enemmän kävellä myös paljaalla lattialla. Yhdessä vaiheessahan se vietti paljon aikaa sängynaluslaatikossa tai viltin päällä olohuoneessa, josta se ei poistunut, vaan se tyytyi painimaan viltin kanssa.
Biitu on tavallaan luottokani, sillä voin helposti kulkea sen kanssa paikasta toiseen. Se on ollut useammassakin tapahtumassa mukana, jossa on ollut paljon ihmisiä ja koiria myös paikalla. Juuri kukaan koira ei ole kiinnittänyt siihen liiemmin huomiota, eikä se ole myöskään pelännyt. Se on ollut siliteltävänä ja kulkenut sylistä syliin, ollut ns. kaveripupuna.
Biitu on suhteellisen aktiivinen kani, mutta se väsyy aika nopeasti. Kun se on taas levännyt hetken, niin jo taas jaksaa mennä. Biitu on aika mukavuudenhaluinen. Biitun kanssa oli tarkoitus kokeilla estehyppyä, mutta se on siihen liian mukavuudenhaluinen ja epäkanimainen, mutta eipä tuo haittaa. Lisäksi Biitu on tylsyyksissään hajottanut mm. muutamia vaatteita, jotka ovat joutuneet liian lähelle häkkiä. Se on varmaa, että kaikki liian lähellä oleva irtaimisto on nopeasti häkissä maisteltavana.
 |
| Mikkelinmarkkinoilla kaveripupuna |
Biitu on kani isolla K:lla! Biitu ja Hilla yhdessä muodostavat elämäni kanin. Ne täydentävät hyvin toisiaan ja ovat molemmat hyvin rakkaita minulle. Voin olla vain erittäin onnellinen päätöksestäni ottaa juuri tämä kani. Biitu on kaikkine tulisuuksineen aivan mahtava otus!
