Pieni Kani Reissaa osa 2

Tällä kertaa on tämmöinen lyhyt seikkailumatka, mutta uusi juttu Biitulle kuitenkin kuitenkin.

Maanantai 18.6.
"Pieni kani lykättiin taas kerran kantoboxiin ja autoon. Autossa odottolun jälkeen saavuimme TrimPetiin. Biitu ei ole ennen käynyt kyseisessä paikassa.
Ovesta sisälle tullessa Biitu säpsähti ovikelloa. Sisällä olikin koira, joka oli aika kiinnostunut Biitusta. Tosin Biitua ei paljon mikään koira kiinnostanut, kun niitä näkee jo ihan tarpeeksi kotonakin.
Kävin oitis Biitu kainalossa hakemassa sille sovittavaksi erilaisia valjaita. Suurinosa oli aivan liian isoja, mutta yhdet kivatkin löytyi. Aluksi punnitsin vihreiden, pinkkien ja punaisten välillä, mutta pinkki pisti liikaa mustasta silmään ja punainen sopi hyvin Biitun karvan väriin, niin päädyin punaiseen.
Sitten oli aika leikata Biitun kynnet. Olen itse yksin leikatessani saanut jo tarpeeksi verta valumaan, sekä omista käsistäni, että kanin kynsistä. Se osaa olla niin kauan hienosti paikoillaan, kunnes painat sakset kiinni, niin juuri liikahtaa jalka ja kynsisakset ovat leikanneet kynsien ytimeen ... -.-''
No, nyt homma sujui huomattavasti paremmin, kun minä pitelin Biitua ja Ronja leikkasi sen kynsiä. Välillä nyki vieläkin jalat, mutta sain pidettyä ne tällä kertaa aika hyvin paikoillaan. Ronja sai hyvin Biitun kynnet leikattua ja olimme nopeasti valmiit.
Biitu sai kulkea kaupassa uusissa valjaissa ja vanhassa hihnassaan. Taaskin se sai paljon rapsutuksia ja huomiota. Biitu oli taas omaan tapaansa aikas kiltisti. Välillä se oli lattialla ja välillä pöydällä, molemmissa oltiin rauhassa ja kiltisti. Uudet valjaat toimivat hyvin, kun laitoin Biitun valjaista kiinni pöydälle. Vaikka ne ovat etuosasta hieman isot, niin ne siltikin ovat paremmat kuin vanhemmat ja pitivät kanin tarpeeksi hyvin. Vanhoissa valjaissa oli huonoina puolina: valkoiset; liian isot tai ovat säädettävissä, mutta remmiä jää liikaa yli ja ovat siltikin liian isot, vihreät; ohutta remmiä eikä niissä ole vatsassa menevää remmiä.
Jotenkin jäi kuitenkin se vihreä mietityttämään ja päätin tehdä kompromissin. Ostaisin vihreän pannan, joka olisi kaulassa muuten vain(siihen en remmiä laita). Se ainakin pysyy kaulassa.
Lisäksi piti ostaa koirille pieni namipussi, etteivät ne jää ilman mitään.
Menin hetkeksi auttamaan Ronjaa ja jätin Biitun TrimPetin yhteen häkkiin. Aluksi Biitu vaikutti pelokkaalta alla olevaa muovia kohtaan, joten heitin sille pyyhkeen sinne. Neitiä ei pyyhe ilahduttanut vaan se potkaisi sen tieltä pois ja kävi lötköttämään häkin nurkkaan. Eli se rentoutui eikä enään liiempiä hötkyillyt vaikka vierestä kannettiin isoja koiranruokasäkkejä pois.


Sanoin Ronjalle heipat ja lähdin. Biitu uusissa valjaissaan ja pannassaan kainalossani. Kantoloota nimittäin jäi autoon, koska Biitun kanssa on helpompi mennä ilman kantoboxia.
Biitu oli hyvin kiltisti sylissä, kunnes päästiin metsäpolulle. Siellä oli tuumailutauon paikka. Biitu nuuski ja söi heinää ja lehtiä. Välillä pompittiin rauhassa eteenpäin, mutta sitten rupesi väsyttämään, joten otin Biitun taas kantoon. Välillä Biitu halusi maahan ja pomppi hetken kunnes kipusi taas syliin.
Kadulla se oli sylissäni. Kiltisti se tutkiskeli maailmaa ja ihmetti uusia asioita sylistä käsin. Nenä vain viuhasi.

Näin sitä kulkee jänöneiti kainalossa

Käveltiin pari sataa metriä, kunnes tuli rauhallinen poikkitie, missä Biitun pystyi taas rauhassa päästää pomppimaan. Taas se tutkaili maailmaa ja söi voikukan lehtiä. Eipähän ainakaan nälkä yllätä, kun syö matkalla heiniä hyvistä paikoista(en anna syödä autotien vierestä, enkä koirien ulkoilutuspaikoilta).

Biitu tutkailee maailmaa

Pesutauko yllätti

Pieni säikky jänö ei ollut tällä reissulla kyllä kovinkaan säikky ! Se kulki sylissä rennosti autojen ja junienkin vierestä. Se kulki välillä jopa näinkin rennosti:

Relax pupu ;)

Puskassa oli kiva möyriä ja se teki kotimatkasta huomattavasti rennompaa.

Heinää!!

Vähän pientä väsyttää ...

Onneksi matka ei ollut pitkä ja selviydyimme hyvin mielin ja nopeasti kotiin.
Biitu tunnisti kotipihalle päästessään oman kodin portaat ja ryntäsi niitä ylös.

Omat portaat :)

Huomatkaa uudet valjaat ja panta ;)

Sisälle ei kuitenkaan menty, kuin käymään, sillä Biitu pääsi rauhoittumaan omaan isäpuoleni rakentamaan ulkohäkkiin, jossa hetken pötköttelyn jälkeen se oli kerännyt jo voimiaan takaisin.

Isäpuolen tekemässä häkissä on hyvä olla

Kun viimein oli aika päästä sisälle oli kani onnessaan kun se pääsi lötköttämään oman peittonsa päälle <3

Lötkötyspötkötys

Väsy pikkukani <3

Pienen kanin elämä on kaikenlaiseen uuteen ja ihmeelliseen tutustumista ;)"


Loppuviikosta lähdemme mökille juhannukseksi. Biitu, Ana ja Choco pääsevät mukaan. Toivotaan hyvää ja ennen kaikkea TURVALLISTA juhannusta ! :)

- Pinja -